15. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

(2010)

130 s.

Tämä oli ihan helevetin hyvä kirja! Mörrin suosittelema, ja blogista löytyy myös Mörrin kirjoittama entry tästä. Nauroin paljon ääneen, vähintään joka toisella sivulla oli jotain mikä olis tehnyt mieli lukea ääneen kanssaihmisille.

Mielensäpahoittaja on vanha perisuomalainen mies, joka rohkenee kertoa mikä asioissa on vikana. Kyllä pitäisi kaiken olla niinkuin ennen vanhaan. Nykypäivänä lähettelee miniät ystävänpäiväkortteja, jouluna syödään kalkkunaa, ihmiset eivät osaa jonottaa, hanavedestä pitää kahvilassa maksaa, Arvi Lind on poistunut studiosta, ihmisillä ei ole talkoohenkeä ja mäkihyppylähetykset ovat määrämittaisia.

Miten pystyy verrattain nuori ihminen tuottamaan tällaista tekstiä? No, kirjan takasivulla on kyllä lainaus Kyröltä: "Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun kutsuvat nuoreksi kirjailijaksi. Ennen tässä iässä saatiin lapsenlapsia tai reuma. Henkinen ikäni on vähintään 83. Haluan syödä viiliä ja kuunnella seinäkelloa, mutta kirjoja pitää muka kirjoittaa ja viedä lapsia tarhaan. Kyllä pitäisi olla useammin sunnuntai. Tai ainakin 1980-luku." 

Se yllätti, että kirjassa oli vakavuuttakin. Nuorena rintamalla samanikäisiä poikia kuoli, vaimo on hoitokodissa, ainoa ystävä vastikään haudattu. Tämä on vanhan ihmisen elämä, eikä pelkästään kattaus humoristista asioiden arvostelua.

Luetan tämän samantien veljellä ja miehellä, ja voin lämpimästi suositella kaikille, joilla on huumorintajua.  Kirja oli läpeensä niin mainio, että on vaikea valita tähän vain yhtä pätkää.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun menin jäiden lähdön jälkeen rantaan. Monet ajat olin odottanut, että huomenna avataan kalakausi, ylihuomenna tehdään maitoon keitto, sinne perunaa, porkkanaa ja tölkistä herneitä ja ai että. Katiskalla piti se saalis vetää. Aina se on ollut talvet saunan seinustalla, hyvä katiska.

Vene oli paikoillaan, mutta oliko katiska? Kyllä ei ollut. Se oli hyvä katiska, ostettu Paanasen liikkeestä kesäkuussa kuusikymmentäneljä, minulla on mainos ja kuitit kuule ihminen tallella. Siihen aikaan sanomalehdet painettiin paremmalle paperille, niihin kirjoitettiin parempia juttuja ja kahvi maistui aamuisin paremmalle."

10/10

19. Arkadi & Boris Strugatski: Stalker

(Пикник на обочине, 1972)

216 s.

Tässä on taas nämä mun tiheämmät päivitykset :D Veljen suosittelema kirja, luin tämän jo joskus kesällä, mutta jostain syystä entryn kirjoittaminen jäi. Piti lainata tää nyt uudestaan kirjastosta ja selailla läpi, samalla lainasin kaks uutta kirjaa listalta.

Avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla kuudella alueella ja jättäneet jälkeensä outoa teknologiaa ja kummallisia luonnonilmiöitä. Näitä alueita kutsutaan Vyöhykkeiksi, ja ne ovat vaarallisia sekä tarkasti vartioituja. Vyöhykkeiltä löytyvät esineet ovat kuitenkin haluttua mustan pörssin kauppatavaraa, joten nk. stalkerit tekevät alueille ryöstöretkiä.

Yksi vyöhykkeistä sijaitsee Marmontissa, Kanadassa, ja kirja kertoo siellä asuvasta stalkerista, Redrick Shoehartista.

Venäläinen scifi on käsitteenä niin kiehtova, että luen varmaan joskus lisää. Kirja oli ihan viihdyttävä -  teksti on rentoa ja puheenomaista, minkä ansiosta tunnelmiin pääsee hyvin sisälle. Juoni kokonaisuudessaan on melko mutkaton. 

- Ei, odottakaahan, Noonan sanoi. Jostakin syystä hän tunsi itsensä petetyksi. - Ellette te noin yksinkertaisia asioita tiedä... Tai olkoon, järjestä viis. Mutta entä Käynti? Mitä mieltä olette Käynnistä?

- Sen voin selittää, Valentin sanoi. - Kuvitelkaapa mielessänne huviretki...

Noonan hätkähti.

- Kuinka sanoitte?

- Huviretki. Kuvitelkaa metsä, tie ja niitty. Tieltä kääntyy niitylle auto, josta purkautuu nuoria ihmisiä pulloineen ja eväskoreineen, tyttöjä, transistoriradioita, kameroita... Sytytetään nuotio, pystytetään teltat, musiikki alkaa soida. Ja aamulla he lähtevät. Eläimet, linnut ja hyönteiset, jotka koko yön ovat kauhuissaan katselleet tapahtumia, ryömivät esille piilopaikoistaan. Ja mitä ne näkevät? Ruohikolle on valunut voiteluöljyä ja bensiiniä, käyttökelvottomia sytytystulppia ja öljynsuodattimia ajelehtii hujanhajan. Maassa lojuu trasseleita, rikkinäisiä polttimoita, joku on hukannut jakoavaimen. Lokasuojista on irronnut jollakin kaukaisella suolla tarttunutta kuraa... No ja tiedättehän, nuotion jäljet, järsittyjä omenoita, karamellipapereita, säilykepurkkeja, tyhjiä pulloja, jonkun nenäliina, jonkun kynäveitsi, vanhojen sanomalehtien riekaileita, kolikoita, kuihtuneita kukkia muilta niityiltä...

- Ymmärrän, Noonan sanoi. - Huviretki tienpientareelle.

- Nimenomaan. Huviretki jonkin kosmisen tien varteen. Ja te kyselette minulta, palaavatko ne vai eivätkö.

7.5/10