0: Chuck Palahniuk - Snuff

(2008)

197s.

Luin tämän toistamiseen. Mulla meni noihin 197 sivuun yhteensä 2 kuukautta, että sen verran hektistä elämä ollut, ettei juuri ehdi kirjoihin tarttua. Jotain uusia on tietty hyllyssä, mut millonkahan niitä kerkeis, saati että lukulistalta jotain. Ahistaa jo koko lista, kun tuntuu, että oon kahlannu jo läpi kaikki jotka kykenen!

Enivei, tää on yksi mun lemppareita Palahniukilta, joka on mun suosikkikirjailijoita. Ja vaikka minulla on häneltä kaikki kirjat hyllyssä, niin en oo saanut luettua kuin muutaman. :( Tämä kirja kertoo päivästä gangbang-elokuvan kuvauksissa. Pornotähdestä, kolmesta miehestä jotka odottavat vuoroaan, sekä pornotähden sihteeristä. Yksi miehistä uskoo olevansa tähden kauan sitten adoptioon antama lapsi, yksi on tullut todistamaan maailmalle ettei ole homo ja yksi aikoo tappaa tähden.

During the first world war, I told her, Hitler had been a runner, delivering messages between the German trenches, and he was disguisted by seeing his fellow soldiers visit French brothels. To keep the aryan bloodlines pure, and prevent the spread of venereal disease, he comissioned an inflatable doll that Nazi troops could take into battle. Hitler himself designed the dolls to have blond hair and large breasts. The allier firebombing of Dresden destroyed the factory before the dolls could go into wide distribution.

True fact.

9.0/10

0: Chad Kultgen - Men, women & children

(2011)

303s

Chad Kultgen on pyyhkäissyt mun ykkösikirjailijaksi kolmen teoksensa avulla: The average american male, The lie ja nyt tämä. Oon tykänny kaikista tajuttomasti, varsinkin ekasta ja tästä. Kieli on ihan samanlaista kaikissa, helppolukuista ja välillä hauskaakin. Seksiä on paljon, jopa liikaakin.

 Tämän kirjan nimi kertookin kaiken oleellisen, eli kirja kertoo muutamasta perheestä ja heidän 8. luokkalaisista lapsistaan. Vanhemmilla on omat ongelmansa, mm pettäminen ja erot. Lasten elämään kuuluu anoreksia, koulu, seksuaalinen herääminen, netti. Hahmot ovat kaikki mielenkiintoisia ja olisin halunnut, että tässä ois menty vielä pidemmälle kunkin kohdalla. Parhaita oli äiti ja tytär, jotka pitivät sivustoa, johon laittoivat seksikkäitä kuvia tytöstä, sekä tyttö, jonka äiti vahti netin ja puhelimen käyttöä niin radikaalisti, että tyttö päätyi postailemaan keksittyjä pornotarinoita MySpaceen. Pidin myös pojasta, joka pelasi WoWia. Ainoa tylsä asia kirjassa oli amerikkalainen jalkapallo pelit, joita oli kuvailtu tarkasti parin kappaleen ajan, en tajunnut niistä mitään. Välillä mietin häveliäänä, ett onko mun ihan ok lukea näin roisia tekstiä 14-vuotiaista. Keep repeating, it's only a book. :D

Brandon lowered himself back down on top of her and said, "Have you ever done this before?"

Allison said, "No."

He said, "Cool."
Allison said, "Have you?"

He said, "Yeah. I'm in high school. I've fucked like three times. It's awesome. You don't have to do anything. It's mainly on me. Just lay there. You're actually pretty lucky that I've done it enough to know what I'm doing. You'll totally love it."

9,5/10

Ja tulokset tässä...

Pari päivää myöhässä, kuten minä aina. Mutta sain arvonnan suoritettua! Jumalat juhlivat öisin kirja lähtee Annelelle ja Oma taivas Ahlelle. Ahle, laitatko osoitteesi mulle: charlieshellsangel @ gmail.com, koska en tiedä, mistä sinut tavoittaa. 
Kiitos kaikille osallistuneille ja tätä mainostaneille. :)

Stephen King taisi pelottaa suurimmalla äänimäärällä. Itse kanssa fanitin Kingiä ala-asteella (ja ehkä vielä yläkin) ja luin kaikki siihen asti ilmestyneet kirjat moneen kertaan. Sitten on ihastus vähentynyt ja nykyisin oon yrittänyt lukea niitä uudelleen, mut en vaan kestä. En muista olisinko ikinä pelännyt noiden kirjojen parissa, toisin kuin kotimaisen kansantarina kokoelman Myytillisiä tarinoita tai edelleen minua pelottavan Noidan käsikirjan. Lisäksi mua jänskäs kamalasti Harry Potter ja salaisuuksien kammion parissa. Muuten en pahemmin luekkaan jännittäviä kirjoja, koska niistä suurin osa on dekkareita ja minä en ole dekkareiden ystävä. Mutta vinkeistä kiitokset myös, muutaman noista otan luettavien listalle. :)

Mainintoja saivat seuraavat teokset ja tekijät:

Stephen King: Uinu uinu lemmikkini
Stephen King: SE
Susan Cooper: Pimeä nousee
John Christopher: Tripodien aika
Helvi Hämäläinen: Aaverakastaja
Heinrich Hoffman: Jöröjukka
David Mitchell: Ghostwritten
Jilliane Hoffman: Cupido
Ake Edwardson: Enkelitanssi
Ake Edwardson: Varjoa ja aurinkoa
Bret Easton Ellis: Amerikan psyko
Ira Levin: Rosemaryn painajainen
Aaro Hellaakoski
Edgar Allan Poe
H.P. Lovecraft
H.G. Wells
Tess Gerritsen

ARVONTA!!

Heippa kaikki!
En oo lukenut mitään hetkeen, mut uusia kirjoja on iso pino kuumottelemassa. Aikaa vaan ei tahdo olla eläkeläisellä. ;)

Nyt on kuitenkin aika järjestää tämän blogin ensimmäinen arvonta. Kysymys on helppo: 
kerro mikä on pelottavin tai kamalin kirja/novelli/runo minkä oot koskaan lukenut? Voit kertoa tarkemminkin mikä siinä pelotti.

 
Palkintona on Donna Tarttin Jumalat juhlivat öisin (kovakantinen) ja Alice Sebouldin Oma taivas (pokkari). Kirjoita vastauksessasi haluatko osallistua molempien vai vaan toisen (kumman?) kirjan arvontaan.
Vastaukset joko tähän alle, tai sähköpostilla Mörrille charlieshellsangel @ gmail.com.
Arvonta suoritetaan 8.8.

Jumalat juhlivat öisin Kirjavinkeissä

Oma taivas Wikipediassa

46. Theodore Sturgeon: Enemmän kuin ihminen

(More Than Human, 1953)

211 s.

Huh, kylläpäs kesti että sain taas kokonaisen kirjan luettua! Mulla oli tuossa muutto päällä ja kaikkee, mutta toivottavasti nyt taas vähän tiheämmin päivityksiä. Tämänkertainen kirja on veljen suosittelema.

Juonesta ei pysty paljon kertomaan ilman että spoilaa koko kirjan idean. No, päähenkilöitä on varsinaisesti seitsemän, ja heillä kaikilla on jonkinlaisia erikoisia kykyjä (telekinesiaa, telepatiaa jne.). Nämä henkilöt ajautuvat yhteen ja huomaavat ryhmänä olevansa jotain erilaista.

Tämä oli mulla pitkään kesken ennenkuin sain luettua loppuun, joten päädyin lukemaan tämän heti uudelleen. Oon muutenkin sitä mieltä, että usein kirjasta saa kaiken irti vasta toisella lukukerralla. Tai ehkä se johtuu vaan mun seulasta muistista, että kirjan loppupuolella oon jo unohtanut mitä alussa tapahtui... No oli miten oli, toinen lukukerta selvensi tarinaa huomattavasti ja tykkäsin kirjasta enemmän kuin aluksi. Oli aika intensiivinen lukukokemus, henkilöihin pääsi hienosti sisälle. 

Janie astui hiljaa ulos huoneesta ja pysähtyi heti kun oli päässyt äitinsä silmien ulottumattomiin. Kalpea nuori mies, jolla oli kirkkaat mustat silmät, kumartui äkkiä häntä kohti. Janie vastasi hänen tuijotukseensa. Nuoren miehen kasvoille ilmestyi hämmentynyt ilme. Hän ojensi kätensä, seisahtui ja painoi sen sitten otsalleen. Se valahti alas peittäen hänen mustat silmänsä. 

"Älä koskaan tee tuota toistamiseen", Janie sanoi juuri niin lujaa että mies kuuli. Sitten hän lähti huoneesta. 

"Wima", nuori mies sanoi käheällä äänellä. "Tuo lapsi on telepaatikko."

"Roskaa", Wima sanoi hajamielisesti keskittyen tuijottamaan lihavan miehen mutrusuuta. "Minä annan hänelle vitamiineja joka päivä."

8/10

0: Torey Hayden - Häkkipoika

(1983)

366s.

Kevin on 15-vuotias poika, joka on kokenut isäpuolensa taholta väkivaltaa ja on elänyt vuosia laitoksissa, puhumatta kenellekkään, piileskellen pöytien alla. Terapeutti Torey Hayden tulee laittamaan lapsen asiat järjestykseen, joten pian puhekkin alkaa sujua ja Kevin pääsee kymmenistä fobioistaan eroon. Kevinin isäpuoli on hakannut hänen siskonsa hengiltä ja siitä Kevin kertoo vähitellen Toreylle.

Kirjanmerkkejä oli lukenut tämän ja minäkin hankin pokkarin alesta. Oon lukenut aiemmin kaksi kirjaa Haydeniltä ja tämä oli huonompi kuin Aavetyttö, mutta parempi kuin Nukkelapsi...muistaakseni. Niistä on kuitenkin aikaa kun luin. Haydenin kieli on todella sujuvaa ja mukaansatempaavaa, mutta tässä kirjassa loppua kohti alkoi puuduttaa, kun kaikki ns kamalat jutut oli jo kerrottu ja niitä ei selvästi ollut tulossa lisää. Tässä oli aika vähän semmoista järkyttävää tekstiä, mitä Aavetytön luettuani odotin. Oonks vähän sika ämmä?! En minä halua lapsille pahaa, mutta tämmöseltä kirjalta odotan kauheuksia.

En nyt laita quotea, kun kirjaan uhraantui niin paljon aikaa, eikä mitään sivua jäänyt mieleen. 

6,5/10

0: Albert Camus - Sivullinen

(1942)

160s.

Camus palkittiin Nobelilla 1957. Tää ei ollut mitenkään supermielenkiintoinen, mut sivuja oli onneksi vähän.

Meursault on mies, joka kirjan aluksi menee äitinsä hautajaisiin, missä ei itke. Sitten hän heilastelee Marieta, tupakoi, juo viiniä, ui ja lopulta tappaa miehen, jonka kanssa Meursaultin naapurilla on kränää. Loppupuoli kirjasta on oikeudenkäyntiä ja vankilassa kuolemantuomion odottelua.Erikoista on, miten kaikki poliisit ja oikeus (paitsi syyttäjä) suhtautuu Meursaultiin, vähän niinkuin hän ei ois tehnyt mitään väärää. Hyvä että edes vangitsemaan suostuvat.

Muutamia kysymyksiä, hieman sananvaihtoa asianajajani kanssa, ja kuulustelut olivat päättyneet. Asiani kulki kulkuaan, niin kuin tuomari itsekin sanoi. Joskus keskustelun ollessa yleisluontoista minutkin otettiin siihen mukaan. Aloin hengittää. Kukaan ei noina hetkinä ollut minulle ilkeä. Kaikki oli niin luonnollista, niin hyvin järjestettyä ja niin maltillisesti esitettyä, että minulle tuli sellainen naurettava tunne, kuin olisin ollut "perheen jäsen". Ja niiden yhdentoista kuukauden jälkeen, minkä tuota tutkintaa kesti, voin sanoa melkein kummastelleeni, että minua oli milloinkaan mikään muu ihahduttanut kuin nuo harvinaiset hetket, kun tuomari saatteli minua ovelleen ja taputti minua olkapäälle sanoen sydämmellisen näköisenä: "Asia on tältä päivältä lopussa, herra Antikristus".

7/10