0: Sylvia Plath - Lasikellon alla

(1963)

238s.

Ihme että oon tätäkin kirjaa oon onnistunu välttelemään näin kauan, vaikka aihe on kiinnostanut. Tämä on ollu mulla vuoden (!!) lainassa kirjastosta ja sainkin sit luettua muutamassa päivässä, kunhan vaan aloitin. Yleensä mulle aloittaminen on helppoo, mut jatkaminen ei. 

Kirja kertoi Esteristä, joka yrittää itsemurhaa lukuisia kertoja. Ensipuolisko kirjasta kertoi Esterin New yorkin matkasta ja loppupuoli itsemurhayrityksistä ja mielisairaalasta. Hyvin kirjoitettu, pitää otteessaan. Mulle tuli lukiessa mieleen, ett tää ois mahtava jos loppuis siihen, ett Esterille tehdään lobotomia, mut niin ei tietenkään käynyt.

Sisäinen ääni, joka nalkutti, että minä en saisi olla mieletön, että minun pitäisi pelastaa nahkani ja ottaa sukset jaloistani ja kävellä alas laaksoon, jonka rinnettä reunustivat kitukasvuiset männyt kätkivät näkyvistä, se ääni oli enää hyttysen epätoivoista ininää, joka etääntyi yhä kauemmaksi. Ajatus, että voisin tappaa itseni, puhkesi mielessäni luonnollisesti kuin kukka tai puu.

8/10