(2011)
270s
Tässä on kirja, josta en tykännyt yhtään. Oli kuitenkin nopealukuinen, niin kahlasin sinnillä loppuun. En tiedä minne tämä sijoittuu, (Tampereelle?) mutta murre oli savolaisen korvaan kummallista. Juoni oli aika hattaraa, parasta kirjassa oli pari piirrettyä jäniksen kuvaa.
Kirjassa on monta kertojaa, mutta pääosassa on Tiia, joka saa uhkaavia tekstareita ja joku käy hänen kimppuunsa, mistä Tiialle tulee pelkotiloja. Tiia deittailee paria miestä, joista kumpikin on kusipäitä, itseasiassa suurin osa kirjan hahmoista tuntuu olevan kusipäitä. Sivussa tehdään töissä jänisaiheista animaatiota. Ihmisiä kuolee lopulta.
Mirja astui minua kohti. Kavahdin vaistomaisesti taaksepäin ja melkein kaaduin juurakkokuoppaan.
-Et kai sä pelkää? Mirja kysyi. -Haluan vaan sanoo hyvästi. Mehän ei ehkä enää tavata. Mun tarvii mennä selvittämään tilanne kotona, lasten suhteen ja näin. Moi sitten, Tiia - ei muistella pahalla.
Mirja kohotti kätensä syleilläkseen minua, ja annoin hänen tehdä niin. Vastasin halaukseen, se oli lämmin ja ystävällinen. Äidillinen hali. Olisipa minulla ollut äiti, jonka luo olisin voinut aika ajoin palata hakemaan tukea ja neuvoja. Sitä kai olin Mirjasta hakenut. Kyyneleet herahtivat uudelleen silmiini.
Ja äkisti tunsin piston vatsassani. Mirja irrotti otteensa ja veti veitsen nopeasti taas ulos. Pistokohtaan levisi samanaikaisesti hirvittävä kipu sekä lämmön tunne ihoa vasten, kun veri alkoi vuotaa. Vaivuin vatsaani pidellen maahan.
-Siitä sait, kun petit mut, Mirja sanoi. Ajattelin, että meistä ois voinu tulla tiimi. Äläkä ulvo noin. Ei sun pitäis tuohon kuolla, ainakin jos ne sun kutsumat kytät tulee tänne ajoissa. Moikka.
3/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti