Wolfram Eilenberger: Minun suomalainen vaimoni

(Finnen von Sinnen: Von einem, der auszog, eine finnische Frau zu heiraten, 2010)

245 s.

(Listan ulkopuolelta)

Luin tämän muistaakseni viime joulukuussa. Olin kirjastossa työharjoittelussa ja osui palautustiskissä istuessa käteen, kiinnostuin ja lainasin itselle. Suomalaisen naisen kanssa naimisissa olevan saksalaisen filosofin näkemyksiä Suomesta ja suomalaisuudesta. Humoristiseen sävyyn kirjoitettu.

Saksalaisen miehen sukellus vieraaseen kulttuuriin on kiinnostavaa luettavaa juurikin suomalaiselle, kun saa uutta näkökulmaa itselle tuttuihin asioihin. Muitahan tämä kirja tuskin kiinnostakaan kuin saksalaisia ja suomalaisia :D Pienenä pohjoisena kansana me suomalaiset kuulemme mielellämme, mitä Muu Maailma meistä ajattelee ("Suomi mainittu!"), ja tässä sitä mielipidettä nyt sitten on. Suomalaista lukijaa tietenkin imartelee kirjassa esiintyvä runsas suomalaisuuden ylistäminen, ja meidät kuvataan hyvin ainutlaatuisena ja kiehtovana kansana. A vot!

Ihan suloinen ja hauska kirja. Minua hieman hämäsi muutama täysin irralliselta ja tarpeettomalta vaikuttava seksuaalissävytteinen kohtaus.

Ovi ei ole lukossa. Anu-mummilla on tummanharmaa matkahuopa hartioilla ja papiljotit päässä, ja hän toivottaa meidät sydämellisesti tervetulleiksi, antaa oikein kättäkin minulle ja hymyilee vankkakehyksisten pullonpohjalasiensa läpi. Kun on juteltu varttitunti iloisesti niitä näitä, tajuan vasta, että muuan "Herr Kuckelmann", jonka ympärillä keskutelu on pyörinyt, olenkin minä itse.

7.5/10

0: Jari Tervo - Layla

(2011)

Mä luin tätä oikeesti puoli vuotta ja viimeiset 2/3 meni parissa päivässä, kesti vaan päästä vautiin. Niinku aina. Myös palautin tän sit samantien, niin ei jääny sivumäärää tai quotee mieleen. 

Tykkäsin kirjasta kovasti ja jännäsin viime hetkeen asti, miten Laylan ja kavereitten käy. Kirja oli oikeesti aivan alusta asti kiehtova, mulla vaan jumitti kaikki lukeminen pitkään. Voin tätä suositella varsinkin naisten asemasta yhteiskunnassa/maailmalla kiinnostuneille, mut lukekaa muutkin. Luen varmasti muutakin Tervoa tämän jälkeen.

Layla on kurdityttö, joka joutuu teininä naimisiin. Valitettettavasti Layla on häpäisty aiemmin ja perheen miehet alkavat vaatia kunniamurhaa. Layla pakenee Istanbulista saksan kautta suomeen, missä päätyy maailman ikävimpään ammattiin, vain 15-vuotiaana. Samaan aikaan samassa huoneistossa "prostaa" Helena, entinen alkkis, joka yrittää saada lapsensa huoltajuuden ja rakkauden takaisin. Lapsi vaan on hänet jo unohtanut. Heillä asioi Jaussi, joka murhaa maahanmuuttoministerin (tai jonku semmosen) ja sitten rakastuu Laylaan. 

9/10

0: Chad Kultgen - The average american marriage

(2013)

243s

Mun lempparikirjani jatko-osa ilmestyi alkuvuodesta, eli siis tää. Valitettavasti mä luin tän jokunen viikko sitten, enkä muista enää kovin tarkalleen juonta, enkä tainnu mitään hyvää quoteekaan napata...vai voi saatana, sekö se oli toi kirjanmerkki, jonka äsken otin kirjasta pois?!? Yleensä se on Ari, joka sotkee mun merkit, mut nyt olin ite. :( Ja kun mun kirjanmerkit on yleensä jotain kuitteja ja lääkepakettien palasia, niin kuka niistä tietää.

Kirja siis muistaakseen kertoo siitä, kun antisankarimme on päätynyt naimisiin edellisessä kirjassa suhteeseen alkaneen naisen, Alynan, kanssa ja heillä on 2 lasta. Eli tämä on jotain 3-5v edellisen kirjan jälkeen tapahtuvaa. Kertoja, parantumaton naistenmies, unelmoi taas kaikista näkemistään naisista ja lopulta aloittaa suhteen erään typykän kanssa. Hän jää lopulta kiinni ja loppukirja parannellaankin suhdetta Alynaan.

Kirja on kerronnaltaan hauska, mut ei ihan niin hulvaton, kuin edellinen osa. Uskon kuitenkin, ett tääkin tulee luettua useampaan otteeseen, kuten edeltäjänsä. Tää on kevyttä luettavaa, mut uskoisin kuitenkin, ett parempaa kun Himoshoppaajat ja vastaavat. Vaikka enpä oo niitä lukenu, en tiiä miten Nobel-kamaa ovat.

8/10

0: Art Spiegelman - Maus

I Selvityjän tarina

II Ja täällä vaikeudet alkoivat

(1973-1992)

136s

Jos luet elämäsi aikana vain yhden sarjakuvan, niin suosittelen tätä. Tää on kai enemmänkin sarjakuvaromaani, kuin pelkkä sarjakuva, hiukan haastavampi siis. Älyttömän hyvä kirja.

Kirja kertoo rinnakkain tekijän ja hänen isänsä suhteesta nykyajassa (tai siis 1982 saakka), sekä isän kertomana kokemuksiaan Auschwitzistä ja muutenkin toisesta maailmansodasta. Juutalaiset ovat kuvattu hiirinä ja natsit kissoina, ja muut kansallisuudet muina eläiminä.

Vaikka Vladekilla oli vaikeaa keskitysleirillä, hän oli kekseliäs ja työteliäs, eikä päätynyt uuniin. Samalla tarinassa seurataan Vladekin ja Anjan rakkaustarinaa, kuinka sota heidät erotti ja kuinka he taas löysivät toisensa.

10/10

0: M.T. Johnson - Newspaper diapers

(2012)

93s.

Oli muuten helekutin hyvä kirja! Ja rankka. Ja lyhyt, vähän liiankin. Luin muuten eilen kaikki aiemmat entryni läpi ja jokaisessa valitan kirjan pituutta, aina liian vähän tai sit liikaa sivuja. Joku kiva tyyppi suositteli mulle tätä Goodreadsissa, sen jälkeen kun olin lukenut Living dead girlin. Ja olihan tässä paljon samaa sivuavia juttuja.

Kirja kertoo laitoksesta, jossa on erilasta hyväksikäyttöä ja väkivaltaa kokeineita lapsia ja nuoria. Lapsilla on tosi paha olla ja sen kyl lukijana koin vahvasti. Monesti ahdisti, kun ei voi auttaa kirjan (fiktiivisiä!) hahmoja. Oikeestaan tässä on kertojana hoitaja, joka on itsekkin aika sekaisin. Pääosassa kuitenkin lapset ja niiden traumat. Kirjassa on noin sivun mittaisia juttuja lapsista, sekä laitoksen henkilökunnasta. Osassa pitää jäädä miettimään, kenestä kyse, sillä nimiä tms ei missään vaiheessa mainita. Ahdistavaa luettavaa varmasti monelle, mut erittäin mielenkiintoista samalla.

Newspaper diapers (sung to the tune of "This little light of mine")

Born inside of crack house

No diapers to be found

Her parents had to use

Old newspapers instead

She's seventeen and still

Pisses the bed

Pisses the bed

Pisses the bed

Pisses the bed

10/10

0: Laura Gustafsson - Huorasatu

(2011)

295s

Hitto, miks mä en kirjottanut tästä HETI, kun sain luettua? En taas muista enää juuri mitään. Paitsi ett pidin tästä paljon. Kerronta oli semmoista, mihin en oo koskaan aiemmin törmännyt, kiehtovaa. Juoni oli niin monimutkainen, etten ala sitä avaamaan, mut kerron, että tässä oli 2 prostituoitua, jotka tutustuvat Afroditeen ja joutuvat huimiin seikkailuihin. Nykypäivä, kreikkalainen mytologia ja moni muu asia sekoittuu kirjassa luontevasti. Miehet ovat sikoja, eläimiä, hallitsijoita. Naiset huoria. Mutta huorat nousevat taistoon. Jos ei pidä feminismistä, niin kirja saattaa olla vähän liikaa.

Anteeks, en jaksa nyt laittaa quotea, vaik semmosen etinkii valmiiks.

9/10

0: Riikka Pulkkinen - Raja

(2006)

399s.

Nyt tuli luettua nopeasti, 2 päivää meni tähän. Se on siis ihan supernopeaa minulta, jolla yhteen kirjaan menee viikkoja kuukausia. Tarina oli mielenkiintoinen ja koko ajan halusi tietää lisää- Tässä oli aika paljon erotiikkaa seksiä, ihan sama mitä AnneVee väittää! Tässäkin, kuten Pulkkisen Totta-kirjassa oli taas mummo, joka ei älyttömästi kiinnostanut, mut jaksoin sinnitellä.

Juonesta sen verran, että kirjassa on (muistaakseni) neljä kertojaa: mummo keski-ikäinen nainen, joka on luvannut tappaa miehensä altshaimeroitumisen myötä, teinityttö, joka viiltelee ja aloittaa suhteen opettajansa kanssa, kyseinen opettaja ja tämän lapsi. Jokainen kertoo vuorollaan miten elämä kulkee tuhoa kohti ja lukiessa yrittää arvailla kuka kuolee ja kuka jää henkiin. Tai ehkä minä vaan toivoin odotin, ett kaikki kuolee? Pulkkisen teksti on runollista ja maalailevaa, mikä ei oo mun henk koht suosikkia, pidän suoraviivaisemmasta kerronnassa. Mut oon aika varma, ett tulen lukemaan kaikki hänen tulevatkin teoksensa (ja Vieraan), koska osaa kirjoittaa.

Kirja oli aika vakava, mut tässä ainoo pätkä kirjasta jolle naurahdin. Kertojana Anni 6v.

Kakkasten lapset ovat tuhmia. Ja likaisia. Nuket sotketaan lumeen ja multaan ja sitten ne näyttävät Kakkasten lapsilta. Kakkasten lapsilla ei ole edes kenkiä, eikä leikkikaluja, Kakkas-lapset joutuvat käymään pankissa hakemassa ruokaa koska isä juo kaikki ruokarahat.

Usein iltaisin, salaa peiton alla, Anni itkee Kakkasten kohtaloa.

-Huora, huora, mielipuoli huora, mielipuolihuora, Sanna lallattaa ja pöllyttää Kakkas-lasta lumessa.

-Ai mikä huora? Anni kysyy.

-No tyhmä. Se on se. Sellainen  nainen. Sillä on hienot korvikset ja hame ja se vaan menee hotelliin ja hotelliin aina. Ja sille maksetaan siitä että se menee hotelliin.

-Ai.

Anni ajattelee Kreikan-matkaa. Oli kuuma ja hotellihuoneessa oli pieni jääkaappi, jääkaapissa oli ihanan kylmiä limsatölkkejä ja suklaapötyköitä. Anni kuvittelee miten huora menee hotelliin, sillä on kauniit kengät ja hame ja se istuu sohvalle ja juo kokakolaa pienestä tölkistä. Huoralla on hyvät oltavat.

9/10

19. Flora Rheta Schreiber: Sybil

(1973)

415s

Mulla on nyt kestänyt niin kauan päivittää tämä juttu, etten enää muista mitään koko kirjasta. Paitsi että se oli hyvin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoittu, jaksoin nikottelematta tämän parissa ja luin lähes tauotta. Oli kyl vaikiaa saada näinkin pitkä kirja päätökseen, kun mulla tekee jo tiukkaa 200 sivuisissakin.

Sybil kertoo tositarinan naisesta, jolla on 16 sivupersoonaa, jotka vuorollaan ottavat vallan. Kullakin persoonalla on eri nimi, ikä ja erilainen luonne. Useimmat ovat taiteellisia ja heidän piirros-/maalaustyylinsä on toisistaan poikkeava. Sybil kokee "ajan katoamista" ja pääsee viimein osaavalle psykiatrille, joka saa kaikki persoonat esiin ja esiteltyä Sybille. Syynä persoonille on hirviöäiti. Tämmönen paranemiskertomus oli kirja. Jos aihe kiinnostaa, niin tsekkaa Daniel Keyesin The minds of Billy Milligan ja Truddi Chasen When rabbit howls (molemmat mulla kesken).

Nauru kuului taas. Se kantautui kimeänä. Sybil alkoi vapista. Hän tunsi tuon naurun, mutta ei halunnut tunnustaa sitä. Tuon naurun hän oli kuullut usein Willow cornersissa. Tuo nauru oli kuulunut silloinkin, kun hänet pantiin seisomaan seinään päin. Häntä hakattiin selkään harjanvarrella. Naisen kenkä potki häntä. Tiskirättiä sullottiin hänen kurkkuunsa. Hänet sidottiin pianon jalkaan naisen soittaessa sitä pianoa. Hänen sisäänsä tungettiin esineitä, jotka sattuivat. Ja kylmää vettä häneen tungettiin. Sitten hänen oli pakko pitää se vesi sisässään. Se koski ja oli kylmää. Joka kerta tuntui edellistä pahemmalta, ja tuo nauru tuntui aina kivun ohessa. Silloinkin kun hänet suljettiin matka-arkkuun ullakolla, hän oli kuullut tuon naurun. Nauru kuului, kun hänet käskettiin viljalaariin, jolloin hän melkein tukehtui.

8/10

Tuomas Kyrö: Miniä

(2012)

122 s.

(Listan ulkopuolelta)

No niin, nyt oon lukenut kaikki kolme Mielensäpahoittaja-kirjaa, ja niiden paremmuusjärjestys on minulle aika selkeä.

1. Mielensäpahoittaja (10/10)

2. Miniä (9/10)

3. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (8/10)

Miniä on kirjoitettu eri tavalla kuin kaksi aiempaa - nimensä mukaisesti miniän näkökulmasta. Erilainen kerronta tuo tähän jotain uutta. 

Miniän odotettu, rauhallinen viikonloppu yksin kotona muuttuu joksikin aivan muuksi, kun mies soittaa Sysi-Suomesta laittavansa isän taksilla Helsinkiin. Jo appiukon kanssa kaksin pärjääminen koettelee miniän rajoja, mutta kaiken kukkuraksi lauantaiaamuna tulee yllätyssoitto töistä. Miten käy, kun ukkoa ei voi jättää yksin, vaan hänet on otettava mukaan tärkeälle työkeikalle? 

Nauroin useaan otteeseen ääneen. Kirjassa on kuitenkin ensimmäisen Mielensäpahoittajan tapaan myös ripaus vakavuutta ja surullisuutta, kun loppupuolella puhutaan lyhyesti Mielensäpahoittajan vaimon Alzheimerista.

9/10

Ozzy Osbourne ja Chris Ayres: Minä, Ozzy

(I Am Ozzy, 2009)

410 s.

(Listan ulkopuolelta)

Jos Ozzy kiinnostaa, niin tää on taatusti viihdyttävä lukukokemus. Parasta on se, että kaikki on tosiaan Ozzyn omin sanoin kertomaa, joten lukiessa melkein tuntuu kuin istuisi pimeyden prinssin kanssa samassa huoneessa kuuntelemassa tarinointia. Kirjassa on rutkasti huumoria ja rellestystä, mutta myös vakavuutta ja vaikeita asioita. Tosi informatiivinen ja kattavan oloinen pläjäys, Ozzyn lapsuudesta aina 2000-luvulle saakka.

Ozzy on ihana <3 

Sharon kuitenkin vahti minua kuin haukka, eikä Georgen kotiviiniä voinut tissutella hänen nähtensä. Pulloja oli turha enää jemmata uuniin, joten aloin haudata niitä puutarhaan. Ongelma vain oli, että koska kaivelin kätköt aina kännissä, minulla ei ollut seuraavana päivänä aavistustakaan, minne pullot oli haudattu. Saatoin heilua lapion kanssa puutarhassa aamukahteen asti ja kääntää koko nurmikon ympäri. Kun Sharon tuli aamiaiselle ja katsahti ulos ikkunasta, piha oli täynnä multakasoja. "Voi vittu", sanoin Sharonille. "Tänä vuonna on muuten äkäisiä myyriä."

10/10 

0: Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

(2012)

130s.

Hirnuin tälle jo heti alussa, mut lopulta tässä jauhettiin liikaa resepteistä ja liian vähän muusta, mistä mielensä pahoittaa. Ihan hauska kirja kuitenkin ja vähän toivon, ett näille tulis jatkoa, sillä perunoista ei koskaan voi puhua liikaa.

Mielensäpahoittajan vaimo on edelleen laitoksessa ja kotiavustaja vaihtuu rumasta hyvästä naisesta ärsyttävään bimboon, niin mielensäpahoittaja päättää itse opetella ruuanlaiton.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamupalaksi syödään hiutaleita. Eivät jää päähän matematiikan laskut, eivät pysy työkalut kourassa eikä jaksa kiertää latua sellaisella aamupalalla.

Maissihiutaleiden enerkia riitää kolmeksitoista minuutiksi, sitten alkaa kiukku, huolimattomuus ja uusi nälkä. Tiedän tämän, koska söin kerran lastenlasten kanssa saman aamupalan. Hiutaleita, sokurijukurtti ja litkumehua. Kyllä on vain yksi oikea aamunaloitus kasvuikäiselle. Kattilallinen puuroa.

8/10

0: Carita Forsgren - Jänistanssi

(2011)

270s

Tässä on kirja, josta en tykännyt yhtään. Oli kuitenkin nopealukuinen, niin kahlasin sinnillä loppuun. En tiedä minne tämä sijoittuu, (Tampereelle?) mutta murre oli savolaisen korvaan kummallista. Juoni oli aika hattaraa, parasta kirjassa oli pari piirrettyä jäniksen kuvaa.

Kirjassa on monta kertojaa, mutta pääosassa on Tiia, joka saa uhkaavia tekstareita ja joku käy hänen kimppuunsa, mistä Tiialle tulee pelkotiloja. Tiia deittailee paria miestä, joista kumpikin on kusipäitä, itseasiassa suurin osa kirjan hahmoista tuntuu olevan kusipäitä. Sivussa tehdään töissä jänisaiheista animaatiota. Ihmisiä kuolee lopulta.

Mirja astui minua kohti. Kavahdin vaistomaisesti taaksepäin ja melkein kaaduin juurakkokuoppaan.

-Et kai sä pelkää? Mirja kysyi. -Haluan vaan sanoo hyvästi. Mehän ei ehkä enää tavata. Mun tarvii mennä selvittämään tilanne kotona, lasten suhteen ja näin. Moi sitten, Tiia - ei muistella pahalla.

Mirja kohotti kätensä syleilläkseen minua, ja annoin hänen tehdä niin. Vastasin halaukseen, se oli lämmin ja ystävällinen. Äidillinen hali. Olisipa minulla ollut äiti, jonka luo olisin voinut aika ajoin palata hakemaan tukea ja neuvoja. Sitä kai olin Mirjasta hakenut. Kyyneleet herahtivat uudelleen silmiini.

Ja äkisti tunsin piston vatsassani. Mirja irrotti otteensa ja veti veitsen nopeasti taas ulos. Pistokohtaan levisi samanaikaisesti hirvittävä kipu sekä lämmön tunne ihoa vasten, kun veri alkoi vuotaa. Vaivuin vatsaani pidellen maahan.

-Siitä sait, kun petit mut, Mirja sanoi. Ajattelin, että meistä ois voinu tulla tiimi. Äläkä ulvo noin. Ei sun pitäis tuohon kuolla, ainakin jos ne sun kutsumat kytät tulee tänne ajoissa. Moikka.

3/10

0: Chad Kultgen - The average american male

(2007)

246s

Mun kaverit tietää, että tämä on yksi mun lempikirjoista ja useimmat kavereista oonkin pakottanut tämän lukemaan. Lopputulos tosin ollut se, ettei ne oo hirveesti tästä tykänny. :D Mitä useammin tämän luen, sitä enemmän tajuun, miten tässä ei oo mitään muuta, kuin seksiä. Oli oikeesti vaikee löytää kirjasta pätkä tekstiä, jossa ei oo jonkinlainen akti tai sen suunnittelu menossa.

Kirjan kertoja on mies, joka on onnettomassa suhteessa ja unelmoi _kaikista_ naisista, jotka näkee. Lopulta tulee tilaisuus päästä eroon tyttöystävästä ja hankkia uusi. Mut paraneeko se lopulta vaihtamalla?

We lie there for a few minutes and then she says, "Hey, I want to tell you something and I don't want it to freak you out."

She's pregnant too, she has AIDS, she used to be a man, I have no idea what's coming as I say, "Okay..."

"I don't know if there's an easy way to say this so I guess I'll just say it..."

She's been fucking someone else. She's still fucking Duane. She's getting back together with Duane and they're getting married. Duane's in the closet with video camera and gun.

She says, "I'm in love with you...I love you."

10/10

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

(2012)

130 s.

(Listan ulkopuolelta)

Vaimo on Kuusikodin vuodeosastolla, ja isännällä on nälkä. Miten käy Mielensäpahoittajan, kun iät kaiket on vaimo laittanut ruuan pöytään ja nyt pitäisikin pärjätä yksin? Entä mikä kaikki on nykypäivän ruokamaailmassa vikana?

Tämä oli hauska, mutta ei ihan niin hauska kuin ensimmäinen Mielensäpahoittaja. Ei tässä kuitenkaan aika hukkaan mene, joten jos tykkäsi siitä ekasta niin kannattaa kyllä lukea tämäkin. 

"P.S. Apiturienttien pitäisi heittää rekkalavoiltaan perunoita eikä karamellia. Keitettyjä tietenkin, ettei ketään satu päähän. Taikka sitten ihmisille kypärät päähän. Tarkkoja heittoja, ettei mene yksikään peru hukkaan."

8/10

3. Frank Herbert: Dyyni

(Dune, 1965)

280s. + 251s. + 262s.

Dyyni-sarjan ensimmäinen kirja, joka on suomennettu kolmessa osassa. Veljen suosittelema tieteiskirjallisuuden klassikko, jonka lukemiseen multa meni kaikki viisi kirjaston uusintakertaa :D Aloitin kesällä ja luin ensimmäisen osan, aloitin toista muutaman sivun ja sitten tuli pitkä tauko. Tauon jälkeen katsoin parhaaksi aloittaa taas alusta, ja luin ekan osan uudelleen. Ja taas tuli tauko! Lopulta päädyin lukemaan ekan osan KOLMANNEN kerran ja samoilla tulilla sain luettua loputkin osat. On se joskus vaikeeta. Tämä selittää nyt sen, miksi en oo puoleen vuoteen kirjoittanut yhtään entryä. Onneksi Mörri on pysynyt ahkerana ja päivittänyt blogia.

Kirjan tapahtumat sijoittuvat kauas tulevaisuuteen, jossa ihmiskunta on levittäytynyt asumaan lukemattomille planeetoille. Planeetoilla hallitsevat eri suursuvut, ja ylimmässä vallassa universumissa on Padišah-keisari. Teknologiaa on, mutta ajattelevista koneista on luovuttu ja niiden sijaan keskitytty ihmisten henkiseen ja fyysiseen kouluttamiseen. Bene Gesserit -järjestön päämääränä on jalostaa ihmisrotua yhä pidemmälle.  

Tapahtumien keskuksena on aavikkoplaneetta Arrakis, joka tunnetaan myös nimellä Dyyni. Keskeisimpiä henkilöitä ovat herttuan poika Paul Atreides ja hänen äitinsä, benegesseriitta lady Jessica. Suuressa osassa ovat myös Arrakisin alkuasukkaat, aavikoiden hiekkakansa fremenit.

Kirja yhdistelee politiikkaa, uskontoa, ekologiaa, mystiikkaa ja paljon muuta. Kokonaisuus on hämmästyttävän syvä, Herbert on todellakin luonut kokonaisen maailman. Yksityiskohtia ja taustatietoa on valtavasti. Monimutkaiset motiivit ja yhteydet tekevät lukemisesta välillä hieman raskasta, pitää siis todellakin syventyä. Myös sanastoon sisälle pääseminen vaatii vähän keskittymistä, ja siinä mielessä ekan osan lukeminen useampaan kertaan ei ollut yhtään pahitteeksi. 

Kirjan paikka klassikkona on helppo ymmärtää. Herbert kirjoitti Dyynin vuonna 1965, mutta mikään ei vanhenna sitä luettuna vuonna 2012. Tietokoneiden puuttuminen on siihen suuri syy, sillä useinhan vanhempi scifi kompastuu nykyään siihen, että tieteisfiktiona esitetyt asiat ovatkin jo ihan arkipäivää, elleivät suorastaan vanhentuneita.

Nousi mun lempikirjojen joukkoon.

"Rohto on vaarallista", nainen sanoi, "mutta se antaa näkökyvyn. Kun totuudensanoja on rohdon vaikutuksen alaisena, hän voi katsoa moniin paikkoihin muistissaan - ruumiinsa muistissa. Me katsomme pitkin niin monia menneisyyden teitä... mutta vain naisten teitä." Hänen äänensä alkoi kuulostaa surulliselta. "Mutta on paikka minne ei kukaan totuudensanoja voi nähdä. Se inhottaa ja kauhistuttaa meitä. Sanotaan, että kerran on tuleva mies, jolle rohto lahjoittaa sisäisen silmän. Hän katsoo sinne minne me emme voi nähdä - sekä naisellisiin että miehisiin menneisyyksiin."

"Teidän Kwisatz Haderachinne?" 

"Niin, hän joka voi olla monessa paikassa yhtaikaa: Kwisatz Haderach. Monet miehet ovat yrittäneet rohtoa...hyvin monet, mutta kukaan ei ole onnistunut."

"Hekö yrittivät ja epäonnistuivat kaikki?"

"Voi ei." Nainen pudisti päätään. "He yrittivät ja kuolivat."

9.5/10

0: Peter Ackroyd - Edgar Allan Poe, lyhyt elämä

(2008)

175s

Mulla kesti tolkuttoman kauan lukea näin lyhyt kirja. Tai kun tää jumitti muutaman kuukauden 35:n sivun kohdalla, niin sain sit parissa päivässä loppuun, kunhan kirjaan tartuin. Mua huvitti suomentajan käyttämät hauskat sanat, kuten äkseeraus ja epähieno. Tässä oli paaaaljon lainauksia kirjeistä ja lehdistä, mikä teki tekstistä mielenkiintoista. Minua vähän vaan ärsytti, kun kirjoittaja sanoi yhdessä kohdassa, ettei Poen tekstit enää ole jännittäviä nykylukijoiden silmissä. Ovat!

Kirja siis kertoo Edgar Allan Poen elämän lapsesta hautaan, osittain faktana ja osittain oletuksina, kun kukaan ei tiedä tarkasti kaikkea. Mielenkiintoinen kirja ainakin Poen faneille.

8/10

0: Joanne Harris - Sinisilmä

(2010)

462s.

Kirja kertoo B.B.stä, blueeyedboystä, joka elää perustamallaan badguysrock-blogisivustolla ja kertoo nettiystävilleen todellisia tai keksittyjä tarinoita murhista. Sivussa aukeaa myös juoni väkivaltaisesta ja dominoivasta äidistä, sekä lapsineron tuhosta.

Koko kirja on siis kirjoitettu bloggausten muotoon, mistä minä ainakin pidin. Kirjaa oli vaikea päästää käsistä, kunnes loppupuolella tuli twist joka tavallaan herätti lisää kiinnostusta, mutta myös turhautti: kukaan ei ollutkaan se keneksi luulin. Vaikka en oo hirveen suuri dekkarien ystävä, niin tän kyl jaksoin lukea helposti.

Emily parka. Rouva White parka. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Se, mikä alkoi herra Whitesta ja sankarimme turhasta isän etsinnästä, on laajentunut pakkomielteeksi koko perheestä, rouva Whitesta, hänen aviomiehestään ja ennen kaikkea Emilystä, pikkusiskosta, jonka sankarimme olisi saanut, jos asiat olisivat menneet toisin.

Ja siksi, koko kesän, koko yhdennentoista kesänsä, blueeyedboy seurasi heitä salaa ja piti tarkkaa kirjaa heidän liikkeistään, heidän vaatteistaan, heidän mielipuuhistaan ja vakiopaikoistaan. Hän kirjoitti kaiken ylös Siniseen vihkoon, joka toimi hänen päiväkirjanaan. 

7,5/10

0: Gustav Björkstrand - Maria Åkerblom, elämän ja kuoleman lähettiläs

(2011)

314s.

Sain Goodreads-sivuston kautta vinkin (kiitos Satu!) tämmösestä hyvin kiinnostavasta teoksesta. Oon lukenut aiemmin åkerblomilaisuudesta ja tämä oli nyt kattavampi katsaus aiheesta. Valitettavasti kirja oli hiukkasen tylsä ja itseään toistava, pienemmälläkin sivumäärällä ois tullut selväksi. Mulle saa mielellään suositella kirjoja, missä kerrotaan lahkoista, kulteista jne.

Kirja siis kertoo 1900-luvun alussa vaikuttaneesta horrossaarnaajasta Maria Åkerblomista, jonka koko elämä oli melkoista skandaalia. Hän sai mittavan joukon seuraajia, jotka rahoittivat Åkerblomin elämää. Ammuskelun ja murhanyrityksen jälkeen hän joutui vankilaan, mistä karkasi jatkuvasti ja tämä kirja jankkasikin aiheesta ihan kohtuullisesti.

5/10

0: Michael Moynihan - Kaaoksen ruhtinaat / Mustan metallin messu

(1998/2008)

511s

Mulla on tästä ensimmäinen painos englanniksi, jonka oon lukenut 12+v sitten ja nyt sit kirjastosta lainasin päivitetyn suomennoksen. Tähän on lisätty mm Hyvinkään paloittelumurhasta tarinaa.

Kirja aloittaa kertomalla norjassa 90-luvun alussa tapahtuneista murhista ja kirkkojen polttamisesta. Kirjassa haastatellaan lähes kaikkia silloin ja nykyisin black metal skenessä olevia merkittävimpiä muusikkoja. Lisäksi kerrotaan mm saksassa ja muualla euroopassa sattuneista tapahtumista, myös ihmisiä kuollut ja kirkkoja jne tuhottu.

Kirja on mielenkiintoinen katsaus black metallin syntyyn ja kehittymiseen, vaikka kerronta oli välillä mielestäni ylimielistä. Suosittelen varsinkin kaikille metallimusiikista kiinnostuneille.

8/10

0: Elizabeth Scott - Living dead girl

(2008)

170s.

Taas yksi järkyttävä (?) kirja, jonka oon löytänyt disturbingbooks-ryhmän kautta. Nopealukuinen, koska kappaleet lyhyitä. Kerronta oli vähän toistavaa, mut muuten tämä oli hyvä ja piti otteessaan.

Kirja kertoo Alicesta/Kylasta, jonka pedofiili Ray sieppaa 11-vuotiaana ja pitää seksiorjanaan vuosia. Kun Alice alkaa 15-vuotiaana olla liian vanha Raylle, Ray alkaa suunnitella uuden lapsen sieppaamista ja siinä Alice joutuu auttamaan.

I want to run but I can't, I can't. I tried and it didn't work, it never works, every day I am an open sore, a walking scream, and it doesn't matter. 

No one sees me. 

I want to run, but I know there is nowhere I can go.

9/10