(en tiedä milloin kirjoitettu)
211s.
Inhottava sammakko kannessa. Jaaha, en sit näköjään marraskuun jälkeen oo saanut mitään luettua. Tai olen, kymmeniä sarjakuvia, mut romaanit ja vastaavat jääneet kaikki kesken. Monta on yöpöydällä pinossa. Tämä kirja oli hyvin hauska, pieniä absurdeja ja surrealistisia tarinoita, joissa tapahtumat on usein unenomaisia. Tai siis semmoisia, mitä tapahtuu usein unissa, mut ei todellisuudessa. Äh, mitä mä selitän. Nauroin tälle kirjalle monta kertaa, ett suosittelen kyllä jos hullutuksia haluaa lukea. Ja tästä on kevyt aloittaa neuvostokirjallisuuteen tutustuminen (wink petra). Vaikka tää on aika vanha, tai vanha ja vanha, kun en edes tiedä milloin kirjoitettu, mut Harms on elänyt 1906-1942, mut silti oli erittäis humoristinen. Usein ajattelen, ettei huumorintajua ollut silloin kun maailma oli vielä mustavalkoinen. Ei ainakaan Neuvostoliitossa.
Miliisi yritti nostaa kassaneitiä lattialta - mutta turhaan, sillä kassaneiti oli hyvin pyylevä.
-Ottakaa sitä jaloista kiinni, hedelmäkauppias neuvoi.
-Ei, keskeytti myymälänhoitaja - tämä kassaneiti on minulle kuin oma vaimo. Sen vuoksi pyydän teitä, älkää paljastako hänen alaruumistaa.
Ja kassaneiti sanoi: -Kuulitteko? Jättäkää alaruumiini rauhaan!
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti