0: Jari Tervo - Layla

(2011)

Mä luin tätä oikeesti puoli vuotta ja viimeiset 2/3 meni parissa päivässä, kesti vaan päästä vautiin. Niinku aina. Myös palautin tän sit samantien, niin ei jääny sivumäärää tai quotee mieleen. 

Tykkäsin kirjasta kovasti ja jännäsin viime hetkeen asti, miten Laylan ja kavereitten käy. Kirja oli oikeesti aivan alusta asti kiehtova, mulla vaan jumitti kaikki lukeminen pitkään. Voin tätä suositella varsinkin naisten asemasta yhteiskunnassa/maailmalla kiinnostuneille, mut lukekaa muutkin. Luen varmasti muutakin Tervoa tämän jälkeen.

Layla on kurdityttö, joka joutuu teininä naimisiin. Valitettettavasti Layla on häpäisty aiemmin ja perheen miehet alkavat vaatia kunniamurhaa. Layla pakenee Istanbulista saksan kautta suomeen, missä päätyy maailman ikävimpään ammattiin, vain 15-vuotiaana. Samaan aikaan samassa huoneistossa "prostaa" Helena, entinen alkkis, joka yrittää saada lapsensa huoltajuuden ja rakkauden takaisin. Lapsi vaan on hänet jo unohtanut. Heillä asioi Jaussi, joka murhaa maahanmuuttoministerin (tai jonku semmosen) ja sitten rakastuu Laylaan. 

9/10

0: Chad Kultgen - The average american marriage

(2013)

243s

Mun lempparikirjani jatko-osa ilmestyi alkuvuodesta, eli siis tää. Valitettavasti mä luin tän jokunen viikko sitten, enkä muista enää kovin tarkalleen juonta, enkä tainnu mitään hyvää quoteekaan napata...vai voi saatana, sekö se oli toi kirjanmerkki, jonka äsken otin kirjasta pois?!? Yleensä se on Ari, joka sotkee mun merkit, mut nyt olin ite. :( Ja kun mun kirjanmerkit on yleensä jotain kuitteja ja lääkepakettien palasia, niin kuka niistä tietää.

Kirja siis muistaakseen kertoo siitä, kun antisankarimme on päätynyt naimisiin edellisessä kirjassa suhteeseen alkaneen naisen, Alynan, kanssa ja heillä on 2 lasta. Eli tämä on jotain 3-5v edellisen kirjan jälkeen tapahtuvaa. Kertoja, parantumaton naistenmies, unelmoi taas kaikista näkemistään naisista ja lopulta aloittaa suhteen erään typykän kanssa. Hän jää lopulta kiinni ja loppukirja parannellaankin suhdetta Alynaan.

Kirja on kerronnaltaan hauska, mut ei ihan niin hulvaton, kuin edellinen osa. Uskon kuitenkin, ett tääkin tulee luettua useampaan otteeseen, kuten edeltäjänsä. Tää on kevyttä luettavaa, mut uskoisin kuitenkin, ett parempaa kun Himoshoppaajat ja vastaavat. Vaikka enpä oo niitä lukenu, en tiiä miten Nobel-kamaa ovat.

8/10

0: Art Spiegelman - Maus

I Selvityjän tarina

II Ja täällä vaikeudet alkoivat

(1973-1992)

136s

Jos luet elämäsi aikana vain yhden sarjakuvan, niin suosittelen tätä. Tää on kai enemmänkin sarjakuvaromaani, kuin pelkkä sarjakuva, hiukan haastavampi siis. Älyttömän hyvä kirja.

Kirja kertoo rinnakkain tekijän ja hänen isänsä suhteesta nykyajassa (tai siis 1982 saakka), sekä isän kertomana kokemuksiaan Auschwitzistä ja muutenkin toisesta maailmansodasta. Juutalaiset ovat kuvattu hiirinä ja natsit kissoina, ja muut kansallisuudet muina eläiminä.

Vaikka Vladekilla oli vaikeaa keskitysleirillä, hän oli kekseliäs ja työteliäs, eikä päätynyt uuniin. Samalla tarinassa seurataan Vladekin ja Anjan rakkaustarinaa, kuinka sota heidät erotti ja kuinka he taas löysivät toisensa.

10/10

0: M.T. Johnson - Newspaper diapers

(2012)

93s.

Oli muuten helekutin hyvä kirja! Ja rankka. Ja lyhyt, vähän liiankin. Luin muuten eilen kaikki aiemmat entryni läpi ja jokaisessa valitan kirjan pituutta, aina liian vähän tai sit liikaa sivuja. Joku kiva tyyppi suositteli mulle tätä Goodreadsissa, sen jälkeen kun olin lukenut Living dead girlin. Ja olihan tässä paljon samaa sivuavia juttuja.

Kirja kertoo laitoksesta, jossa on erilasta hyväksikäyttöä ja väkivaltaa kokeineita lapsia ja nuoria. Lapsilla on tosi paha olla ja sen kyl lukijana koin vahvasti. Monesti ahdisti, kun ei voi auttaa kirjan (fiktiivisiä!) hahmoja. Oikeestaan tässä on kertojana hoitaja, joka on itsekkin aika sekaisin. Pääosassa kuitenkin lapset ja niiden traumat. Kirjassa on noin sivun mittaisia juttuja lapsista, sekä laitoksen henkilökunnasta. Osassa pitää jäädä miettimään, kenestä kyse, sillä nimiä tms ei missään vaiheessa mainita. Ahdistavaa luettavaa varmasti monelle, mut erittäin mielenkiintoista samalla.

Newspaper diapers (sung to the tune of "This little light of mine")

Born inside of crack house

No diapers to be found

Her parents had to use

Old newspapers instead

She's seventeen and still

Pisses the bed

Pisses the bed

Pisses the bed

Pisses the bed

10/10

0: Laura Gustafsson - Huorasatu

(2011)

295s

Hitto, miks mä en kirjottanut tästä HETI, kun sain luettua? En taas muista enää juuri mitään. Paitsi ett pidin tästä paljon. Kerronta oli semmoista, mihin en oo koskaan aiemmin törmännyt, kiehtovaa. Juoni oli niin monimutkainen, etten ala sitä avaamaan, mut kerron, että tässä oli 2 prostituoitua, jotka tutustuvat Afroditeen ja joutuvat huimiin seikkailuihin. Nykypäivä, kreikkalainen mytologia ja moni muu asia sekoittuu kirjassa luontevasti. Miehet ovat sikoja, eläimiä, hallitsijoita. Naiset huoria. Mutta huorat nousevat taistoon. Jos ei pidä feminismistä, niin kirja saattaa olla vähän liikaa.

Anteeks, en jaksa nyt laittaa quotea, vaik semmosen etinkii valmiiks.

9/10

0: Riikka Pulkkinen - Raja

(2006)

399s.

Nyt tuli luettua nopeasti, 2 päivää meni tähän. Se on siis ihan supernopeaa minulta, jolla yhteen kirjaan menee viikkoja kuukausia. Tarina oli mielenkiintoinen ja koko ajan halusi tietää lisää- Tässä oli aika paljon erotiikkaa seksiä, ihan sama mitä AnneVee väittää! Tässäkin, kuten Pulkkisen Totta-kirjassa oli taas mummo, joka ei älyttömästi kiinnostanut, mut jaksoin sinnitellä.

Juonesta sen verran, että kirjassa on (muistaakseni) neljä kertojaa: mummo keski-ikäinen nainen, joka on luvannut tappaa miehensä altshaimeroitumisen myötä, teinityttö, joka viiltelee ja aloittaa suhteen opettajansa kanssa, kyseinen opettaja ja tämän lapsi. Jokainen kertoo vuorollaan miten elämä kulkee tuhoa kohti ja lukiessa yrittää arvailla kuka kuolee ja kuka jää henkiin. Tai ehkä minä vaan toivoin odotin, ett kaikki kuolee? Pulkkisen teksti on runollista ja maalailevaa, mikä ei oo mun henk koht suosikkia, pidän suoraviivaisemmasta kerronnassa. Mut oon aika varma, ett tulen lukemaan kaikki hänen tulevatkin teoksensa (ja Vieraan), koska osaa kirjoittaa.

Kirja oli aika vakava, mut tässä ainoo pätkä kirjasta jolle naurahdin. Kertojana Anni 6v.

Kakkasten lapset ovat tuhmia. Ja likaisia. Nuket sotketaan lumeen ja multaan ja sitten ne näyttävät Kakkasten lapsilta. Kakkasten lapsilla ei ole edes kenkiä, eikä leikkikaluja, Kakkas-lapset joutuvat käymään pankissa hakemassa ruokaa koska isä juo kaikki ruokarahat.

Usein iltaisin, salaa peiton alla, Anni itkee Kakkasten kohtaloa.

-Huora, huora, mielipuoli huora, mielipuolihuora, Sanna lallattaa ja pöllyttää Kakkas-lasta lumessa.

-Ai mikä huora? Anni kysyy.

-No tyhmä. Se on se. Sellainen  nainen. Sillä on hienot korvikset ja hame ja se vaan menee hotelliin ja hotelliin aina. Ja sille maksetaan siitä että se menee hotelliin.

-Ai.

Anni ajattelee Kreikan-matkaa. Oli kuuma ja hotellihuoneessa oli pieni jääkaappi, jääkaapissa oli ihanan kylmiä limsatölkkejä ja suklaapötyköitä. Anni kuvittelee miten huora menee hotelliin, sillä on kauniit kengät ja hame ja se istuu sohvalle ja juo kokakolaa pienestä tölkistä. Huoralla on hyvät oltavat.

9/10

0: Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

(2012)

130s.

Hirnuin tälle jo heti alussa, mut lopulta tässä jauhettiin liikaa resepteistä ja liian vähän muusta, mistä mielensä pahoittaa. Ihan hauska kirja kuitenkin ja vähän toivon, ett näille tulis jatkoa, sillä perunoista ei koskaan voi puhua liikaa.

Mielensäpahoittajan vaimo on edelleen laitoksessa ja kotiavustaja vaihtuu rumasta hyvästä naisesta ärsyttävään bimboon, niin mielensäpahoittaja päättää itse opetella ruuanlaiton.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamupalaksi syödään hiutaleita. Eivät jää päähän matematiikan laskut, eivät pysy työkalut kourassa eikä jaksa kiertää latua sellaisella aamupalalla.

Maissihiutaleiden enerkia riitää kolmeksitoista minuutiksi, sitten alkaa kiukku, huolimattomuus ja uusi nälkä. Tiedän tämän, koska söin kerran lastenlasten kanssa saman aamupalan. Hiutaleita, sokurijukurtti ja litkumehua. Kyllä on vain yksi oikea aamunaloitus kasvuikäiselle. Kattilallinen puuroa.

8/10

0: Carita Forsgren - Jänistanssi

(2011)

270s

Tässä on kirja, josta en tykännyt yhtään. Oli kuitenkin nopealukuinen, niin kahlasin sinnillä loppuun. En tiedä minne tämä sijoittuu, (Tampereelle?) mutta murre oli savolaisen korvaan kummallista. Juoni oli aika hattaraa, parasta kirjassa oli pari piirrettyä jäniksen kuvaa.

Kirjassa on monta kertojaa, mutta pääosassa on Tiia, joka saa uhkaavia tekstareita ja joku käy hänen kimppuunsa, mistä Tiialle tulee pelkotiloja. Tiia deittailee paria miestä, joista kumpikin on kusipäitä, itseasiassa suurin osa kirjan hahmoista tuntuu olevan kusipäitä. Sivussa tehdään töissä jänisaiheista animaatiota. Ihmisiä kuolee lopulta.

Mirja astui minua kohti. Kavahdin vaistomaisesti taaksepäin ja melkein kaaduin juurakkokuoppaan.

-Et kai sä pelkää? Mirja kysyi. -Haluan vaan sanoo hyvästi. Mehän ei ehkä enää tavata. Mun tarvii mennä selvittämään tilanne kotona, lasten suhteen ja näin. Moi sitten, Tiia - ei muistella pahalla.

Mirja kohotti kätensä syleilläkseen minua, ja annoin hänen tehdä niin. Vastasin halaukseen, se oli lämmin ja ystävällinen. Äidillinen hali. Olisipa minulla ollut äiti, jonka luo olisin voinut aika ajoin palata hakemaan tukea ja neuvoja. Sitä kai olin Mirjasta hakenut. Kyyneleet herahtivat uudelleen silmiini.

Ja äkisti tunsin piston vatsassani. Mirja irrotti otteensa ja veti veitsen nopeasti taas ulos. Pistokohtaan levisi samanaikaisesti hirvittävä kipu sekä lämmön tunne ihoa vasten, kun veri alkoi vuotaa. Vaivuin vatsaani pidellen maahan.

-Siitä sait, kun petit mut, Mirja sanoi. Ajattelin, että meistä ois voinu tulla tiimi. Äläkä ulvo noin. Ei sun pitäis tuohon kuolla, ainakin jos ne sun kutsumat kytät tulee tänne ajoissa. Moikka.

3/10

0: Chad Kultgen - The average american male

(2007)

246s

Mun kaverit tietää, että tämä on yksi mun lempikirjoista ja useimmat kavereista oonkin pakottanut tämän lukemaan. Lopputulos tosin ollut se, ettei ne oo hirveesti tästä tykänny. :D Mitä useammin tämän luen, sitä enemmän tajuun, miten tässä ei oo mitään muuta, kuin seksiä. Oli oikeesti vaikee löytää kirjasta pätkä tekstiä, jossa ei oo jonkinlainen akti tai sen suunnittelu menossa.

Kirjan kertoja on mies, joka on onnettomassa suhteessa ja unelmoi _kaikista_ naisista, jotka näkee. Lopulta tulee tilaisuus päästä eroon tyttöystävästä ja hankkia uusi. Mut paraneeko se lopulta vaihtamalla?

We lie there for a few minutes and then she says, "Hey, I want to tell you something and I don't want it to freak you out."

She's pregnant too, she has AIDS, she used to be a man, I have no idea what's coming as I say, "Okay..."

"I don't know if there's an easy way to say this so I guess I'll just say it..."

She's been fucking someone else. She's still fucking Duane. She's getting back together with Duane and they're getting married. Duane's in the closet with video camera and gun.

She says, "I'm in love with you...I love you."

10/10

0: Peter Ackroyd - Edgar Allan Poe, lyhyt elämä

(2008)

175s

Mulla kesti tolkuttoman kauan lukea näin lyhyt kirja. Tai kun tää jumitti muutaman kuukauden 35:n sivun kohdalla, niin sain sit parissa päivässä loppuun, kunhan kirjaan tartuin. Mua huvitti suomentajan käyttämät hauskat sanat, kuten äkseeraus ja epähieno. Tässä oli paaaaljon lainauksia kirjeistä ja lehdistä, mikä teki tekstistä mielenkiintoista. Minua vähän vaan ärsytti, kun kirjoittaja sanoi yhdessä kohdassa, ettei Poen tekstit enää ole jännittäviä nykylukijoiden silmissä. Ovat!

Kirja siis kertoo Edgar Allan Poen elämän lapsesta hautaan, osittain faktana ja osittain oletuksina, kun kukaan ei tiedä tarkasti kaikkea. Mielenkiintoinen kirja ainakin Poen faneille.

8/10

0: Joanne Harris - Sinisilmä

(2010)

462s.

Kirja kertoo B.B.stä, blueeyedboystä, joka elää perustamallaan badguysrock-blogisivustolla ja kertoo nettiystävilleen todellisia tai keksittyjä tarinoita murhista. Sivussa aukeaa myös juoni väkivaltaisesta ja dominoivasta äidistä, sekä lapsineron tuhosta.

Koko kirja on siis kirjoitettu bloggausten muotoon, mistä minä ainakin pidin. Kirjaa oli vaikea päästää käsistä, kunnes loppupuolella tuli twist joka tavallaan herätti lisää kiinnostusta, mutta myös turhautti: kukaan ei ollutkaan se keneksi luulin. Vaikka en oo hirveen suuri dekkarien ystävä, niin tän kyl jaksoin lukea helposti.

Emily parka. Rouva White parka. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Se, mikä alkoi herra Whitesta ja sankarimme turhasta isän etsinnästä, on laajentunut pakkomielteeksi koko perheestä, rouva Whitesta, hänen aviomiehestään ja ennen kaikkea Emilystä, pikkusiskosta, jonka sankarimme olisi saanut, jos asiat olisivat menneet toisin.

Ja siksi, koko kesän, koko yhdennentoista kesänsä, blueeyedboy seurasi heitä salaa ja piti tarkkaa kirjaa heidän liikkeistään, heidän vaatteistaan, heidän mielipuuhistaan ja vakiopaikoistaan. Hän kirjoitti kaiken ylös Siniseen vihkoon, joka toimi hänen päiväkirjanaan. 

7,5/10

0: Gustav Björkstrand - Maria Åkerblom, elämän ja kuoleman lähettiläs

(2011)

314s.

Sain Goodreads-sivuston kautta vinkin (kiitos Satu!) tämmösestä hyvin kiinnostavasta teoksesta. Oon lukenut aiemmin åkerblomilaisuudesta ja tämä oli nyt kattavampi katsaus aiheesta. Valitettavasti kirja oli hiukkasen tylsä ja itseään toistava, pienemmälläkin sivumäärällä ois tullut selväksi. Mulle saa mielellään suositella kirjoja, missä kerrotaan lahkoista, kulteista jne.

Kirja siis kertoo 1900-luvun alussa vaikuttaneesta horrossaarnaajasta Maria Åkerblomista, jonka koko elämä oli melkoista skandaalia. Hän sai mittavan joukon seuraajia, jotka rahoittivat Åkerblomin elämää. Ammuskelun ja murhanyrityksen jälkeen hän joutui vankilaan, mistä karkasi jatkuvasti ja tämä kirja jankkasikin aiheesta ihan kohtuullisesti.

5/10

0: Michael Moynihan - Kaaoksen ruhtinaat / Mustan metallin messu

(1998/2008)

511s

Mulla on tästä ensimmäinen painos englanniksi, jonka oon lukenut 12+v sitten ja nyt sit kirjastosta lainasin päivitetyn suomennoksen. Tähän on lisätty mm Hyvinkään paloittelumurhasta tarinaa.

Kirja aloittaa kertomalla norjassa 90-luvun alussa tapahtuneista murhista ja kirkkojen polttamisesta. Kirjassa haastatellaan lähes kaikkia silloin ja nykyisin black metal skenessä olevia merkittävimpiä muusikkoja. Lisäksi kerrotaan mm saksassa ja muualla euroopassa sattuneista tapahtumista, myös ihmisiä kuollut ja kirkkoja jne tuhottu.

Kirja on mielenkiintoinen katsaus black metallin syntyyn ja kehittymiseen, vaikka kerronta oli välillä mielestäni ylimielistä. Suosittelen varsinkin kaikille metallimusiikista kiinnostuneille.

8/10

0: Elizabeth Scott - Living dead girl

(2008)

170s.

Taas yksi järkyttävä (?) kirja, jonka oon löytänyt disturbingbooks-ryhmän kautta. Nopealukuinen, koska kappaleet lyhyitä. Kerronta oli vähän toistavaa, mut muuten tämä oli hyvä ja piti otteessaan.

Kirja kertoo Alicesta/Kylasta, jonka pedofiili Ray sieppaa 11-vuotiaana ja pitää seksiorjanaan vuosia. Kun Alice alkaa 15-vuotiaana olla liian vanha Raylle, Ray alkaa suunnitella uuden lapsen sieppaamista ja siinä Alice joutuu auttamaan.

I want to run but I can't, I can't. I tried and it didn't work, it never works, every day I am an open sore, a walking scream, and it doesn't matter. 

No one sees me. 

I want to run, but I know there is nowhere I can go.

9/10

0: Sylvia Plath - Lasikellon alla

(1963)

238s.

Ihme että oon tätäkin kirjaa oon onnistunu välttelemään näin kauan, vaikka aihe on kiinnostanut. Tämä on ollu mulla vuoden (!!) lainassa kirjastosta ja sainkin sit luettua muutamassa päivässä, kunhan vaan aloitin. Yleensä mulle aloittaminen on helppoo, mut jatkaminen ei. 

Kirja kertoi Esteristä, joka yrittää itsemurhaa lukuisia kertoja. Ensipuolisko kirjasta kertoi Esterin New yorkin matkasta ja loppupuoli itsemurhayrityksistä ja mielisairaalasta. Hyvin kirjoitettu, pitää otteessaan. Mulle tuli lukiessa mieleen, ett tää ois mahtava jos loppuis siihen, ett Esterille tehdään lobotomia, mut niin ei tietenkään käynyt.

Sisäinen ääni, joka nalkutti, että minä en saisi olla mieletön, että minun pitäisi pelastaa nahkani ja ottaa sukset jaloistani ja kävellä alas laaksoon, jonka rinnettä reunustivat kitukasvuiset männyt kätkivät näkyvistä, se ääni oli enää hyttysen epätoivoista ininää, joka etääntyi yhä kauemmaksi. Ajatus, että voisin tappaa itseni, puhkesi mielessäni luonnollisesti kuin kukka tai puu.

8/10

0: Toim Mari Purola - Suomalainen piru: paholainen kansanperinteessä

(2011)

144s

Tämä kirja vaikutti älyttömän mielenkiintoiselle, mut osoittautukin olemaan vähän tylsä ja semmonen...totena kerrotaan tarinoita esim ett yksinäistä miestä vastaan tiellä tuli piru ja pisti miehen hirteen ja kun mies löydettiin roikkumasta koivusta, niin kaikki totes, että piru sen on sinne pannu. No, kai tämmöstä ennen oli maailmanmeno, piru vehkeili kaikkialla ennenku tuli väri-tvt ja kapitalismi. Ite tykkään hulluna Lauri Simonsuuren toimittamasta Myytillisiä tarinoita kirjasta vuodelta -47, joka on välillä aika pelottavakin, mut tää ei ollut. Sisältää siis kansan kertomia tarinoita miten piru on osallistunut heidän elämäänsä, välillä auttaen, välillä ei.

Kiuruvedellä oli nuori tyttö lähtenyt soitamaan kirkonmenojen aikana aivan yksin Poronselälle päin. Rannalla olijat olivat nähneet mustan miehen melovan venettä perätuhdolla istuen. Tyttö ei sitä nähnyt. Miehet huusivat rannalta tytölle "Käänny pois, piru on veneessäsi!" Tyttö huusi vastaan, ettei pidä pelotella, sillä hän ei nähnyt outoa melojaa. Saaren takana tyttö oli hypännyt järveen. Kirkkoveneellä kulkijat löysivät ruumiin rannan vedestä ja vene kellui myös rannikolla aivan oikein päin. Veneessä oli tytön hiussolki ja siinä lippuun kirjoitettuna "sisarelleni". Tyttö oli tehnyt itsemurhan, siksi musta mies veneessä.

Leppävirta 1961

6/10

0: Charlotte Roche - Kosteikkoja

(2009)

196s.

Youtubessa malli lukee otteita kirjasta ja ne oli minusta niin hervottomia, ett mulle tuli pakkomielle saada tää käsiini ja heti. Kirjastossa ei ollut, joten ostin omaksi. Aloin välittömästi ahmia kirjaa. Alkuun ajattelin että tämä on todella hupaisa, puolessa välissä olin jo melko kyllästynyt (oliko vika kirjassa vai suomennoksessa?) kun kertoja puhui superroiseista asioista, mutta käytti sanoja kuten kakka ja pylly. Minusta kakka on humoristinen ja elämänmyönteinen sana ja tykkään siitä itse, mut se ei sopinut tähän teksiin, kun koko ajan puhuttiin seksistä. Mietin monta kertaa tämän kesken jättämistä, mut koska kirja oli suht lyhyt ja olin jo niin pitkällä, niin taistelin loppuun. Tuli mieleen, kuin kirjailija ois saanut aikaan vain 30 sivua ja sit olisi kirjoitellut niiden väliin random diipadaapaa niin paljon, että saa kirjan verran täyteen.

Kirjassa 18-vuotias Helen on sairaalassa PYLLYleikkauksessa. Hän haluaa saattaa eronneet vanhempansa yhteen, joten viipyy sairaalassa pidempään, kun on tarvis. Samalla hän muistelee kaikkia räävittömiä kokemuksiaan, mm käynneistään huorissa jne. BOOOORING.

Painan hälytintä uudelleen. Kolmesti peräkkäin. Käytävältä kuuluvien äänten perusteella turhaan. Hälyttimen painaminen kolme kertaa saa ainoastaan aikaiseksi jatkuvan summerin äänen hoitajien huoneessa. He eivät halua antaa potilaiden käydä hermoilleen. Tälläisella menetelmällä viestintää potilaiden ja henkilökunnan välillä voisi kuitenkin parantaa. Yksi soitto: haluaisin lisää voita täysjyväleipäni päälle. Kaksi soittoa: tuokaa vedellä täytetty kukkamaljakko. Kolme soittoa: apua, pyllyni vuotaa solkenaan, eikä minulla ole enää tarpeeksi verta aivoissani voidakseni ajatella selkeästi, ja minulle tulee mieleen vain huonoja ideoita sairaalan toiminnan parantamiseksi.

5/10

0: Tuomas Kyrö - Miniä

(2012)

  122s. 

Tämä on itsenäinen jatko-osa Mielensäpahoittajalle eli tän voi vaikka lukea ensin, mut silti suosittelisin ekaks aiempaa. Kirja oli hyvin hauska lähes koko kestonsa, vain viimeisillä sivuilla oli vakavuutta. Ei niin traaginen, kuin Mielensäpahoittaja, muttei myöskään minusta ihan yhtä hyvä.

Mielensäpahoittajan poika menee tämän luokse sysisuomeen käymään ja sieltä ilmoittaa vaimolleen, että Mielensäpahoittaja tulee heille Espooseen joksikin aikaa ja poika jää vielä hoitelemaan asioita maalle. Miniän pitää selvitä samalla appiukkonsa vierailusta, sekä töihinsä kuuluvista maakaupoista venäläisten kanssa.

Kuljettaja kantaa tavarat eteiseen.

-Mihinkä lantut?

-Kellariin, appiukko huutaa takapenkiltä.

-Hei vaan teille molemmille, minä sanon. -Kun ei meillä ole kellaria, appi-hyvä.

-Kyllä pitää olla. Mitenkäs minä yhtäkkiä hyvä olen?

-Jätä ne vaikka siihen eteiseen, niin minä pistän jääkaappiin.

Taksikuski mutisee jotain. Kysyn miten ajomatka sujui, millainen ajokeli.

-Hartsilan aapeeseellä nähtiin neekeri. Puhu Suomea.

8,5/10

0: Emily Mcguire - Taming the beast

(2004)

317s

Tein tämmösen huomion, että luen aikalailla kirjoja joissa käsitellään paljon seksiä. Mut niitten pitää kuitenkin olla tosi hyvin kirjoitettuja, eikä mitään Harlekiineja. Tämä oli erityisen hyvä kirja, siitä kertoo se, ett melkein kaiken valveillaoloajan mietin, ett pitäis lukee ja haluan lukee lisää ja lopun lähestyessä aloin jarrutella, koska tää oli niin upea kokemus, etten halunnu sen ikinä loppuvan. Eli siis tämä kirja oli valtavan hyvä. Nyt on sisällä tyhjyys, kun mikään ei tunnu kiinnostavan yhtä paljon.

Sarah on 14-vuotias koululainen, joka ajautuu todella kieroon suhteeseen 38-vuotiaan opettajansa herra Carrin kanssa. Suhde jatkuu jonkun aikaa, kunnes opettajan vaimolle selviää ja hän pakottaa heidät muuttamaan muualle. Sarah murtuu täysin ja aloittaa hillittömän sekoilun, sekstaa kaikkien halukkaiden kanssa, missä vaan, milloin vaan. Hänet heitetään pois kotoa. Tarina siirtyy siihen, että Saras on 22 ja opiskelun ohessa elättää itsensä ja jatkaa sekoilua. Kunnes eräänä päivänä hänen elämäänsä astuu uudestaan herra Carr. Heidän tuhoisa suhteensa alkaa uudestaan ja kaikkien elämä menee raiteiltaan, erityisesti Sarahin parhaan ystävän Jamien.

Then while reading the scene in Richard III where Richard seduces the newly widowed Anne, Sarah became so frenzied she fell off the sofa, overturning the ashtray and hitting her head, hard, on the floorboards. As she sat amongst the scattered ash, rubbing her forehead, she wondered wheter Jamie was right. Maybe her interest in sex was abnormal, her hunger excessive. Maybe falling off furniture while reading Shakespeare was perverse.

10/10

0: Daniil Harms - Sattumia

 

(en tiedä milloin kirjoitettu)

211s.

Inhottava sammakko kannessa. Jaaha, en sit näköjään marraskuun jälkeen oo saanut mitään luettua. Tai olen, kymmeniä sarjakuvia, mut romaanit ja vastaavat jääneet kaikki kesken. Monta on yöpöydällä pinossa. Tämä kirja oli hyvin hauska, pieniä absurdeja ja surrealistisia tarinoita, joissa tapahtumat on usein unenomaisia. Tai siis semmoisia, mitä tapahtuu usein unissa, mut ei todellisuudessa. Äh, mitä mä selitän. Nauroin tälle kirjalle monta kertaa, ett suosittelen kyllä jos hullutuksia haluaa lukea. Ja tästä on kevyt aloittaa neuvostokirjallisuuteen tutustuminen (wink petra). Vaikka tää on aika vanha, tai vanha ja vanha, kun en edes tiedä milloin kirjoitettu, mut Harms on elänyt 1906-1942, mut silti oli erittäis humoristinen. Usein ajattelen, ettei huumorintajua ollut silloin kun maailma oli vielä mustavalkoinen. Ei ainakaan Neuvostoliitossa.

Miliisi yritti nostaa kassaneitiä lattialta - mutta turhaan, sillä kassaneiti oli hyvin pyylevä. 

-Ottakaa sitä jaloista kiinni, hedelmäkauppias neuvoi.

-Ei, keskeytti myymälänhoitaja - tämä kassaneiti on minulle kuin oma vaimo. Sen vuoksi pyydän teitä, älkää paljastako hänen alaruumistaa.

Ja kassaneiti sanoi: -Kuulitteko? Jättäkää alaruumiini rauhaan!

9/10