0: Joanne Harris - Sinisilmä

(2010)

462s.

Kirja kertoo B.B.stä, blueeyedboystä, joka elää perustamallaan badguysrock-blogisivustolla ja kertoo nettiystävilleen todellisia tai keksittyjä tarinoita murhista. Sivussa aukeaa myös juoni väkivaltaisesta ja dominoivasta äidistä, sekä lapsineron tuhosta.

Koko kirja on siis kirjoitettu bloggausten muotoon, mistä minä ainakin pidin. Kirjaa oli vaikea päästää käsistä, kunnes loppupuolella tuli twist joka tavallaan herätti lisää kiinnostusta, mutta myös turhautti: kukaan ei ollutkaan se keneksi luulin. Vaikka en oo hirveen suuri dekkarien ystävä, niin tän kyl jaksoin lukea helposti.

Emily parka. Rouva White parka. Niin lähellä ja kuitenkin niin kaukana. Se, mikä alkoi herra Whitesta ja sankarimme turhasta isän etsinnästä, on laajentunut pakkomielteeksi koko perheestä, rouva Whitesta, hänen aviomiehestään ja ennen kaikkea Emilystä, pikkusiskosta, jonka sankarimme olisi saanut, jos asiat olisivat menneet toisin.

Ja siksi, koko kesän, koko yhdennentoista kesänsä, blueeyedboy seurasi heitä salaa ja piti tarkkaa kirjaa heidän liikkeistään, heidän vaatteistaan, heidän mielipuuhistaan ja vakiopaikoistaan. Hän kirjoitti kaiken ylös Siniseen vihkoon, joka toimi hänen päiväkirjanaan. 

7,5/10

0: Gustav Björkstrand - Maria Åkerblom, elämän ja kuoleman lähettiläs

(2011)

314s.

Sain Goodreads-sivuston kautta vinkin (kiitos Satu!) tämmösestä hyvin kiinnostavasta teoksesta. Oon lukenut aiemmin åkerblomilaisuudesta ja tämä oli nyt kattavampi katsaus aiheesta. Valitettavasti kirja oli hiukkasen tylsä ja itseään toistava, pienemmälläkin sivumäärällä ois tullut selväksi. Mulle saa mielellään suositella kirjoja, missä kerrotaan lahkoista, kulteista jne.

Kirja siis kertoo 1900-luvun alussa vaikuttaneesta horrossaarnaajasta Maria Åkerblomista, jonka koko elämä oli melkoista skandaalia. Hän sai mittavan joukon seuraajia, jotka rahoittivat Åkerblomin elämää. Ammuskelun ja murhanyrityksen jälkeen hän joutui vankilaan, mistä karkasi jatkuvasti ja tämä kirja jankkasikin aiheesta ihan kohtuullisesti.

5/10

0: Michael Moynihan - Kaaoksen ruhtinaat / Mustan metallin messu

(1998/2008)

511s

Mulla on tästä ensimmäinen painos englanniksi, jonka oon lukenut 12+v sitten ja nyt sit kirjastosta lainasin päivitetyn suomennoksen. Tähän on lisätty mm Hyvinkään paloittelumurhasta tarinaa.

Kirja aloittaa kertomalla norjassa 90-luvun alussa tapahtuneista murhista ja kirkkojen polttamisesta. Kirjassa haastatellaan lähes kaikkia silloin ja nykyisin black metal skenessä olevia merkittävimpiä muusikkoja. Lisäksi kerrotaan mm saksassa ja muualla euroopassa sattuneista tapahtumista, myös ihmisiä kuollut ja kirkkoja jne tuhottu.

Kirja on mielenkiintoinen katsaus black metallin syntyyn ja kehittymiseen, vaikka kerronta oli välillä mielestäni ylimielistä. Suosittelen varsinkin kaikille metallimusiikista kiinnostuneille.

8/10

0: Elizabeth Scott - Living dead girl

(2008)

170s.

Taas yksi järkyttävä (?) kirja, jonka oon löytänyt disturbingbooks-ryhmän kautta. Nopealukuinen, koska kappaleet lyhyitä. Kerronta oli vähän toistavaa, mut muuten tämä oli hyvä ja piti otteessaan.

Kirja kertoo Alicesta/Kylasta, jonka pedofiili Ray sieppaa 11-vuotiaana ja pitää seksiorjanaan vuosia. Kun Alice alkaa 15-vuotiaana olla liian vanha Raylle, Ray alkaa suunnitella uuden lapsen sieppaamista ja siinä Alice joutuu auttamaan.

I want to run but I can't, I can't. I tried and it didn't work, it never works, every day I am an open sore, a walking scream, and it doesn't matter. 

No one sees me. 

I want to run, but I know there is nowhere I can go.

9/10

0: Sylvia Plath - Lasikellon alla

(1963)

238s.

Ihme että oon tätäkin kirjaa oon onnistunu välttelemään näin kauan, vaikka aihe on kiinnostanut. Tämä on ollu mulla vuoden (!!) lainassa kirjastosta ja sainkin sit luettua muutamassa päivässä, kunhan vaan aloitin. Yleensä mulle aloittaminen on helppoo, mut jatkaminen ei. 

Kirja kertoi Esteristä, joka yrittää itsemurhaa lukuisia kertoja. Ensipuolisko kirjasta kertoi Esterin New yorkin matkasta ja loppupuoli itsemurhayrityksistä ja mielisairaalasta. Hyvin kirjoitettu, pitää otteessaan. Mulle tuli lukiessa mieleen, ett tää ois mahtava jos loppuis siihen, ett Esterille tehdään lobotomia, mut niin ei tietenkään käynyt.

Sisäinen ääni, joka nalkutti, että minä en saisi olla mieletön, että minun pitäisi pelastaa nahkani ja ottaa sukset jaloistani ja kävellä alas laaksoon, jonka rinnettä reunustivat kitukasvuiset männyt kätkivät näkyvistä, se ääni oli enää hyttysen epätoivoista ininää, joka etääntyi yhä kauemmaksi. Ajatus, että voisin tappaa itseni, puhkesi mielessäni luonnollisesti kuin kukka tai puu.

8/10