15. Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja

(2010)

130 s.

Tämä oli ihan helevetin hyvä kirja! Mörrin suosittelema, ja blogista löytyy myös Mörrin kirjoittama entry tästä. Nauroin paljon ääneen, vähintään joka toisella sivulla oli jotain mikä olis tehnyt mieli lukea ääneen kanssaihmisille.

Mielensäpahoittaja on vanha perisuomalainen mies, joka rohkenee kertoa mikä asioissa on vikana. Kyllä pitäisi kaiken olla niinkuin ennen vanhaan. Nykypäivänä lähettelee miniät ystävänpäiväkortteja, jouluna syödään kalkkunaa, ihmiset eivät osaa jonottaa, hanavedestä pitää kahvilassa maksaa, Arvi Lind on poistunut studiosta, ihmisillä ei ole talkoohenkeä ja mäkihyppylähetykset ovat määrämittaisia.

Miten pystyy verrattain nuori ihminen tuottamaan tällaista tekstiä? No, kirjan takasivulla on kyllä lainaus Kyröltä: "Kyllä minä niin mieleni pahoitan, kun kutsuvat nuoreksi kirjailijaksi. Ennen tässä iässä saatiin lapsenlapsia tai reuma. Henkinen ikäni on vähintään 83. Haluan syödä viiliä ja kuunnella seinäkelloa, mutta kirjoja pitää muka kirjoittaa ja viedä lapsia tarhaan. Kyllä pitäisi olla useammin sunnuntai. Tai ainakin 1980-luku." 

Se yllätti, että kirjassa oli vakavuuttakin. Nuorena rintamalla samanikäisiä poikia kuoli, vaimo on hoitokodissa, ainoa ystävä vastikään haudattu. Tämä on vanhan ihmisen elämä, eikä pelkästään kattaus humoristista asioiden arvostelua.

Luetan tämän samantien veljellä ja miehellä, ja voin lämpimästi suositella kaikille, joilla on huumorintajua.  Kirja oli läpeensä niin mainio, että on vaikea valita tähän vain yhtä pätkää.

"Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun menin jäiden lähdön jälkeen rantaan. Monet ajat olin odottanut, että huomenna avataan kalakausi, ylihuomenna tehdään maitoon keitto, sinne perunaa, porkkanaa ja tölkistä herneitä ja ai että. Katiskalla piti se saalis vetää. Aina se on ollut talvet saunan seinustalla, hyvä katiska.

Vene oli paikoillaan, mutta oliko katiska? Kyllä ei ollut. Se oli hyvä katiska, ostettu Paanasen liikkeestä kesäkuussa kuusikymmentäneljä, minulla on mainos ja kuitit kuule ihminen tallella. Siihen aikaan sanomalehdet painettiin paremmalle paperille, niihin kirjoitettiin parempia juttuja ja kahvi maistui aamuisin paremmalle."

10/10

0: Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja

(2010)

130s.

Tämä ei ole mun lukulistalla, mut luin, toistamiseen. Tykkään älyttömästi, yksi hauskimpia kirjoja, mitä oon ikinä lukenut. Luin tän kahdessa tunnissa (ekalla kerralla taisi mennä kolme) vaikka oon edelleen maailman hitain lukija, ett varmaan normaaleilla ihmisillä ei tähän mee kuin tunti. Ainoa huono puoli kirjassa onkin sen lyhyys, sillä olisin jaksanut tämän jäärän juttuja pidemminkin.

Kirjassa vanha mies jonka vaimo on laitoksessa, miettii mistä kaikesta mielensä pahoittaa. Esim uutistenlukijasta, nykymusiikista, light makkarasta.

Täytyykö tämäkin kuinka monta kertaa sanoa? Kengät ovat kävelyvälineet. Kenkien tarkoitus on helpottaa askellusta, niillä pitää päästä eteenpäin, saapua sinne minne on menossa ja jaksaa vielä takaisinkin. Niillä täytyy kyetä pistämään juoksuksi, jos tulee ilmahälytys taikka jos sattuu muistamaan, että kohta menee kauppa kiinni eikä kaapissa ole piimää.

Ihminen tarvitsee talvikengät eli huopikkaat, jotka on lämpöiset ja vieläpä hassunnäköiset, sehän muistuttaa paljon koiranpennun kuonoa. Sitten tarvitaan kaikkien muiden kausien kävelykengät, joiden tulee olla ehdottomasti nahkaa. Kun nahasta huolehtii, niin ne kestävät märän, mudan ja kylmän. Yhdet turhat kengät saa ihmisellä olla, niillä hoidetaan hautajaiset, sukulaispojan tai -tytön ylioppilasjuhlat ja maamiesseuran ruotsinristeily.

10/10