0: Tuomas Kyrö - Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

(2012)

130s.

Hirnuin tälle jo heti alussa, mut lopulta tässä jauhettiin liikaa resepteistä ja liian vähän muusta, mistä mielensä pahoittaa. Ihan hauska kirja kuitenkin ja vähän toivon, ett näille tulis jatkoa, sillä perunoista ei koskaan voi puhua liikaa.

Mielensäpahoittajan vaimo on edelleen laitoksessa ja kotiavustaja vaihtuu rumasta hyvästä naisesta ärsyttävään bimboon, niin mielensäpahoittaja päättää itse opetella ruuanlaiton.

Kyllä minä niin mieleni pahoitin, kun aamupalaksi syödään hiutaleita. Eivät jää päähän matematiikan laskut, eivät pysy työkalut kourassa eikä jaksa kiertää latua sellaisella aamupalalla.

Maissihiutaleiden enerkia riitää kolmeksitoista minuutiksi, sitten alkaa kiukku, huolimattomuus ja uusi nälkä. Tiedän tämän, koska söin kerran lastenlasten kanssa saman aamupalan. Hiutaleita, sokurijukurtti ja litkumehua. Kyllä on vain yksi oikea aamunaloitus kasvuikäiselle. Kattilallinen puuroa.

8/10

Tuomas Kyrö: Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike

(2012)

130 s.

(Listan ulkopuolelta)

Vaimo on Kuusikodin vuodeosastolla, ja isännällä on nälkä. Miten käy Mielensäpahoittajan, kun iät kaiket on vaimo laittanut ruuan pöytään ja nyt pitäisikin pärjätä yksin? Entä mikä kaikki on nykypäivän ruokamaailmassa vikana?

Tämä oli hauska, mutta ei ihan niin hauska kuin ensimmäinen Mielensäpahoittaja. Ei tässä kuitenkaan aika hukkaan mene, joten jos tykkäsi siitä ekasta niin kannattaa kyllä lukea tämäkin. 

"P.S. Apiturienttien pitäisi heittää rekkalavoiltaan perunoita eikä karamellia. Keitettyjä tietenkin, ettei ketään satu päähän. Taikka sitten ihmisille kypärät päähän. Tarkkoja heittoja, ettei mene yksikään peru hukkaan."

8/10