(Пикник на обочине, 1972)
216 s.
Tässä on taas nämä mun tiheämmät päivitykset :D Veljen suosittelema kirja, luin tämän jo joskus kesällä, mutta jostain syystä entryn kirjoittaminen jäi. Piti lainata tää nyt uudestaan kirjastosta ja selailla läpi, samalla lainasin kaks uutta kirjaa listalta.
Avaruusolennot ovat vierailleet maapallolla kuudella alueella ja jättäneet jälkeensä outoa teknologiaa ja kummallisia luonnonilmiöitä. Näitä alueita kutsutaan Vyöhykkeiksi, ja ne ovat vaarallisia sekä tarkasti vartioituja. Vyöhykkeiltä löytyvät esineet ovat kuitenkin haluttua mustan pörssin kauppatavaraa, joten nk. stalkerit tekevät alueille ryöstöretkiä.
Yksi vyöhykkeistä sijaitsee Marmontissa, Kanadassa, ja kirja kertoo siellä asuvasta stalkerista, Redrick Shoehartista.
Venäläinen scifi on käsitteenä niin kiehtova, että luen varmaan joskus lisää. Kirja oli ihan viihdyttävä - teksti on rentoa ja puheenomaista, minkä ansiosta tunnelmiin pääsee hyvin sisälle. Juoni kokonaisuudessaan on melko mutkaton.
- Ei, odottakaahan, Noonan sanoi. Jostakin syystä hän tunsi itsensä petetyksi. - Ellette te noin yksinkertaisia asioita tiedä... Tai olkoon, järjestä viis. Mutta entä Käynti? Mitä mieltä olette Käynnistä?
- Sen voin selittää, Valentin sanoi. - Kuvitelkaapa mielessänne huviretki...
Noonan hätkähti.
- Kuinka sanoitte?
- Huviretki. Kuvitelkaa metsä, tie ja niitty. Tieltä kääntyy niitylle auto, josta purkautuu nuoria ihmisiä pulloineen ja eväskoreineen, tyttöjä, transistoriradioita, kameroita... Sytytetään nuotio, pystytetään teltat, musiikki alkaa soida. Ja aamulla he lähtevät. Eläimet, linnut ja hyönteiset, jotka koko yön ovat kauhuissaan katselleet tapahtumia, ryömivät esille piilopaikoistaan. Ja mitä ne näkevät? Ruohikolle on valunut voiteluöljyä ja bensiiniä, käyttökelvottomia sytytystulppia ja öljynsuodattimia ajelehtii hujanhajan. Maassa lojuu trasseleita, rikkinäisiä polttimoita, joku on hukannut jakoavaimen. Lokasuojista on irronnut jollakin kaukaisella suolla tarttunutta kuraa... No ja tiedättehän, nuotion jäljet, järsittyjä omenoita, karamellipapereita, säilykepurkkeja, tyhjiä pulloja, jonkun nenäliina, jonkun kynäveitsi, vanhojen sanomalehtien riekaileita, kolikoita, kuihtuneita kukkia muilta niityiltä...
- Ymmärrän, Noonan sanoi. - Huviretki tienpientareelle.
- Nimenomaan. Huviretki jonkin kosmisen tien varteen. Ja te kyselette minulta, palaavatko ne vai eivätkö.
7.5/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti