Elina Karjalainen: Uppo-Nalle

(1977)

128 s.

Listan ulkopuolelta. Tämäkin on Pielaveden kirjaston poistoista, voi mikä aarre! Ostin tämän 6-vuotiaalle kummitytölleni, mut luin ensin itse vanhojen aikojen muistoksi. Isä on lukenut tätä mulle kun olin pieni, en oo ihan varma oonko itse lukenut koskaan tätä ennen. 

Nuori Reeta-tyttö on perheensä kanssa viettämässä kesälomaa rannikolla, kun mereltä huuhtoutuu hänen luokseen litimärkä nalle. Nalle on ajelehtinut yksinäisenä maailman merillä vuoden päivät, ja ystävystyy välittömästi Reetan ja hänen Laulavan Lintukoiransa kanssa. Kaikki kolme pitävät runoilusta ja laulujen keksimisestä, joten kirjassa on paljon riimittelyä.

Tiesin että tämä on hyvä, mutta en muistanut että näin hyvä! Hauska ja hellyyttävä kirja. Tämä on oikein hyvää lukemista aikuisellekin, jos vähän lapsenmieltä löytyy. Kirjoitustyyli on mainio.

- Hei siellä, sanoi Uppo-Nalle tähdille ja samalla se tunsi, miten yökaste laskeutui sen turkille. Uppo-Nalle tuli kosteammaksi ja tunsi olonsa huomattavasti paremmaksi. Se ei edes säikähtänyt kun joku mourusi läheisyydessä. 

- Kas, vanhan kalastajan kissa ja värittömänä, sanoi Reeta.

- Missä sen värit ovat? kysyi Uppo-Nalle. Reeta kertoi:

Kuutamossa kissoista pois värit katoaa.

Punainen ja keltainen on silloin harmajaa.

Pissalle kun kuutamossa kulkee kissapolo,

sillä on niin kummallisen ahdistunut olo.

Siksi kissa kuutamossa ryhtyy naukumaan,

kuullaksensa onko edes ääni ennallaan.

10/10