torstai 3. toukokuuta 2012

Markus Kajo: Kettusen kootut

(1996)
428 s.

Listan ulkopuolelta. Mörri suositteli, löytyi kirpparilta. Sisältää pakinat Kajon kolmesta Kettus-kirjasta (Kettusen kirja 1989, Kettusen toinen tuleminen 1991, Kettusen kolmas 1995).

Kirja koostuu siis lyhyistä pakinoista - lyhyimmät muutaman rivin, pisimmät vähän yli sivun mittaisia. On siis helppo lukea, vaikkei olisi paljon kerralla aikaa. Aiheet vaihtelevat laidasta laitaan, enimmäkseen ihmetellään ihmisten toimintaa ja erilaisia ilmiöitä, sekä mietitään miten jotkut asiat voisivat olla hieman toisin.

Osa pakinoista oli hyvinkin hauskoja, osa tuntui vähän muka-nokkelilta. Kajon tyyli on kuitenkin miellyttävä, sellainen hyvin vanhahtava kuten pakinointiin sopii. Juurikin sanavalinnat ja kirjoitustyyli tuovat sitä hauskuutta näissä. Kaikenkaikkiaan leppoisa kirja.

Jos haluatte nähdä maailman säälittävimmän näköisen petoeläimen, menkää kirjastoon (niitä on ympäri maata) ja etsikää eläinkirjasta gaviaali, joka elää Intiassa. Se on niin kuin krokotiili, mutta sillä on kapea, surkea nokka, josta tulee mieleen vekseli, paperinaru ja muu apea. Silmäkulmat on gaviaalilla siihen nokkaan nähden liian isot, niin että gaviaali näyttää koko ajan siltä, että sillä on tuhottomasti maksamattomia laskuja ja muita huolia, mutta ei kavereita, eikä koskaan saa leikkiä se lyödä. - Ei liikaa pidä ihmisen miettiä gaviaalin naamaa, tai tulee siitä henkilön päähän liian melankoolinen olo.

7.5/10

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti