(2012)
122 s.
(Listan ulkopuolelta)
No niin, nyt oon lukenut kaikki kolme Mielensäpahoittaja-kirjaa, ja niiden paremmuusjärjestys on minulle aika selkeä.
1. Mielensäpahoittaja (10/10)
2. Miniä (9/10)
3. Mielensäpahoittaja ja ruskeakastike (8/10)
Miniä on kirjoitettu eri tavalla kuin kaksi aiempaa - nimensä mukaisesti miniän näkökulmasta. Erilainen kerronta tuo tähän jotain uutta.
Miniän odotettu, rauhallinen viikonloppu yksin kotona muuttuu joksikin aivan muuksi, kun mies soittaa Sysi-Suomesta laittavansa isän taksilla Helsinkiin. Jo appiukon kanssa kaksin pärjääminen koettelee miniän rajoja, mutta kaiken kukkuraksi lauantaiaamuna tulee yllätyssoitto töistä. Miten käy, kun ukkoa ei voi jättää yksin, vaan hänet on otettava mukaan tärkeälle työkeikalle?
Nauroin useaan otteeseen ääneen. Kirjassa on kuitenkin ensimmäisen Mielensäpahoittajan tapaan myös ripaus vakavuutta ja surullisuutta, kun loppupuolella puhutaan lyhyesti Mielensäpahoittajan vaimon Alzheimerista.
9/10
9/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti