1. Bret Easton Ellis: Amerikan Psyko

(American Psycho, 1991)

448 s.

Mörri suositteli ja lainasi. Sillä olis kai ollut tämä myös englanniksi (?), mutta jostain syystä sen kummemmin ajattelematta otin lainaan suomenkielisen version. Välillä kieli vähän tökki, mutta ei kuitenkaan niin paljoa etten olis pystynyt lukemisesta nauttimaan.

Patrick Bateman on varakas, yläluokkainen nuori mies, jonka elämäntyyli on kallis ja hienostunut. Päällepäin hän on kuin kuka tahansa Wall Streetin juppi, mutta virheettömän ulkokuoren alla piilee neuroottinen sarjamurhaaja. 

Patrick on kirjan kertoja, joten lukiessa eletään hänen päänsä sisällä, ja kirjan edetessä ilmenee koko ajan enenevässä määrin merkkejä Patrickin murenevasta mielenterveydestä.

Tämä oli kyllä hieno kirja. Olin aiemmin nähnyt vain leffan, joka oli kyllä sinällään hyvä, mutta ei pystynyt kirjan tavoin avaamaan Patrickin hahmoa. Parasta antia oli kirjan loppupuolella, kun Patrick alkaa toden teolla seota. 

Tappaminen on Patrickille melko arkipäiväinen asia, ja hän kertoo tekemistään murhista (yksityiskohtaisesti) yhtä suurella tunteella kuin kuvailee (vielä yksityiskohtaisemmin) tapaamiensa ihmisten vaatteita. Irtileikattuja vaginoita mainitaan sivulauseissa. Patrick on ihana <3

Vaikka olen ensin tyytyväinen itseeni, äkkiä sisälleni jysähtää murheellinen epätoivo siitä, miten hyödytöntä, miten erinomaisen kivutonta on ottaa lapselta henki. Tällä edessäni olevalla pienellä ja kouristuneella ja verisellä esineellä ei ole mitään varsinaista historiaa, mitään merkittävää menneisyyttä, eikä mitään ole oikeastaan menetetty. On paljon pahempaa (ja nautinnollisempaa) ottaa hengiltä parhaassa iässään oleva mies tai nainen, jonka henkilöhistoria on täydellä alulla ja jolla on puoliso, ystäväverkosto, ura; joku sellainen, jonka kuolema järkyttää monin verroin lapsen kuolemaa enemmän paljon useampia pohjattomaan suruun kykeneviä ihmisiä ja pilaa ehkä paljon useamman ihmisen elämän kuin tämän pojan tarkoitukseton, mitätön kuolema.

9/10