39. Mikko Rimminen: Nenäpäivä

(2010)

 339s.

Minä en nyt oikein tiedä, että vihasinko vai rakastinko tätä kirjaa. Ainakin minä odotin, että tämä ois ollut paljon huonompi. Alkuun kirja oli aika hauska, mut sit muuttui koheltamiseksi, josta oli välillä vaikea saada selvää, mitä oikein tapahtuu. Puolessa välissä hiki valui kun ärsytti niin paljon, kun kaikki piti kertoa niin tarkkaan, joka helvetin lumihiutale kuvailla. Hahmot oli kuitenkin aika miellyttäviä ja no, kukaan ei raivostuttanut. Paljon tässä oli ihan uusia sanoja. Meinasin aluksi listata ne, mut sit siitä tuntui tulevan liikaa vaivaa. Rimmisen kieli on jotenkin poreilevaa. Kirja sai Finlandia-palkinnon.

Irma on yksinäinen nainen Hakaniemestä. Hän päätyy Keravalle, missä soittaa jonkun random ihmisen ovikelloa. Irma keksii hätäpäissään valheen, että hän on kyselytutkija ja käyttää tätä valhetta aika monella ovella, vain päästäkseen juttelemaan ihmisten kanssa. Hän ystävystyy Irja-nimisen naisen kanssa, mutta kaikki ei katso hyvällä Irman pähkinäkyselyitä, sitten onkin poliisit kannoilla.

Silti oli nyt vain pakko huudahtaa puhelimeen Irjahyvää, hirveästianteeksia ja sitten että voinhanminäsoittaakohtatakaisinheiheituuttuut. Tuut tuut sanoin varmuuden vuoksi itse, mikä ei tuntunut enää yhtään hyvältä ajatukselta siinä vaiheessa kun töhmin puhelua katkeille.

7.5/10