Nyk Anja Snellman
(1995)
440s.
Meinas välillä usko loppua tämän kanssa. Ekat 300 sivua melkein oli vaan kertojan lapsuudesta, enkä ymmärrä, miksi se piti ihan niin tarkkaan kertoa. Tuli kyllä tuttu olo, ei sillä, mut vittu 300 sivua! Sen jälkeen alkoikin tapahtua. Aika harvat jutut kerrottiin suoraan, enimmäkseen kautta rantain. Olin nähnyt aiemmin tämän elokuvana, joka onkin täysin erilainen, kuin kirja. Siks ootinkin koko ajan millon alkaa elokuvan tapahtumia tulla, mut ei ikinä! Olisin tykänny tästä paljon enemmän, jos nuoruusjorinoita ois ollu vähemmän ja ite asiaa enemmän.
Eka kuvaillaan kertojan lapsuutta, nuoruutta ja aikuisuutta hartaasti. Kertoja (hmm, mikä sen nimi oli? ...joku Lyyra) on aikuisena hammaslääkäri. Hän pääsee mukaan yliopiston naistutkimuksen järjestämään salaiseen juttuun, jossa kostetaan kaikille maailman raiskareille ja muille paskiaisille kunnolla nappaamalla niitä kadulta pakuun ja lopulta myrkyttämällä.
Sittemmin kaupungilla alettiin kertoilla myös niiden yöllisistä opintopiireistä, sähköpostiverkostoista, erilaisista poluista ja niin sanotusta varjo-opetuksesta eli Keskiyön Instituutista johon opiskelijat valitaan erityisen tiheällä seulalla ja milloin minkäkinlaisin vaatimuksin. Jossa luennot alkavat kun sade lakkaa, ja kuinka muistelutyön tentti suoritetaan itkemällä ja tärisemällä. Kuulin että naisilla on Helsingin lähistössä joku saari jossa ne kokoontuvat yöllisiin menoihinsa. Ja biologisen kellonsakin ne ovat lyöneet pirstaleiksi, ainakin osa niistä, laihduttaneet tai lääkinneet tahallaan kuukautisensa pois.
8/10
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti