lauantai 11. kesäkuuta 2011

0: Maria Peura - On rakkautes ääretön


(2001)
224s.

Tämä oli aika surrealistinen. Tarina on kerrottu lapsen näkökulmasta ja välillä pitää miettiiä, mikä tapahtuu oikeasti ja mikä on mielikuvitusta. Tarina on aika rankka, en suosittele ihan herkimmille. Kuitenkin kauniisti kirjoitettu kirja ja lappilainen murre on mukavaa luettavaa, vaikka joitakin sanoja joutuu makustelemaan, että mitä tää nyt meinaa.

Saara on 6-vuotias, kun hän joutuu vanhempien alkoholismin takia muuttamaan mummolaan. Ukki käyttää Saaraa hyväkseen ja hakkaa mummoa, jolloin Saara pakenee mielikuvitusmaailmaansa. Saaralla on kesämökkinaapurien Pentti poika ystävänä. Lopulta ukki jää touhuistaan kiinni ja Saara pääsee turvaan.

Kylläpä Pentillä kestää. Ehkä hän on juossut toista reittiä. Vedän kynnet tassujen sisään ja maleksin ääneti mökin takapihalla. Pentin äidin ja isän ei tarvitse tietää, mitä minä ja Pentti teemme. Aivan pian Pentti tulee ja sitten voimme yhdessä nauraa ukin kuoliaaksi. Äkkiä pantteri vetää korvat luimuun.
Polulla ei näy Pentin jalanjälkiä. Juoksen mieleni sisälle, mutta hän ei ole sielläkään. Huudan Penttiä. Ääneni kimpoaa vuoren seinämästä ja tulee kaikuna takaisin. Kuulen vain oman ääneni. Se on kauhea ääni.
Kauhu haisee ukille.

7,5/10

3 kommenttia:

  1. Luin tän lukiossa. Oli kyllä rankka, mutta hyvä kirja.

    VastaaPoista
  2. Luin tämän kyseisen kirjan lukion äidinkielen tehtävää varten. Oli kyllä surullista tekstiä välillä ja pystyi hyvin kuvittelemaan, että tällaista tapahtuu oikeastikin. Kuten edeltävässä esittelyssä lukee, niin mielestäni välillä oli vaikea ymmärtää mikä oli todellisuutta ja mikä tapahtui Saaran mielikuvitusmaailmassa. Lappalaismurretta oli myös välillä vaikea ymmärtää, mutta kirja oli kirjoitettu mielestäni oivallisesti. Tykkäsin kuitenkin kirjasta, koska se on hyvin ajankohtainen ja se voi monen kohdalla tuoda tunteet ja jopa muistoja pintaan.

    VastaaPoista